Järki särkeä, uudet potut, parsaa & mummonkurkut

Järki särkeä, uudet potut, parsaa & mummonkurkut

Ostin tämän vuoden ensimmäiset uudet perunat. En malta ikinä odottaa siihen saakka, että suomalaisia varhaisperunoita saa kohtuuhintaan, joten lähden taas naapurimaan potuilla liikkeelle. Uusista potuista loihtii niin ihanan helposti arkiaterian, kuten vaikka tämä! Purkista maukasta valkosipulista järki särkeä, pannulla pyörähtäneet parsat ja kymmenessä minuutissa hölskytetyt kurkut. Ja maistuu niin Suomen kesälle, että!

Järki särkeä, uudet potut, parsaa & mummonkurkut ( kahdelle)

1 prk (valkosipuli) Järki Särkeä

8-10 uutta perunaa
tilliä maun mukaan

öljyä ja nokare voita
10 vihreää parsaa
suolaa ja pippuria
1 tl sitruunanmehua

½ kurkku ( avomaa tai tavallinen)
½ tl suolaa
½ sokeria
1 rkl valkoviinietikkaa
tilliä maun mukaan

lisäksi: feta-juustokuutioita
voita perunoille

Valmistus:

1. Pese perunat ja keitä suolalla ja tillillä maustetussa vedessä kypsiksi. Valuta.
2. Tee mummonkurkut. Kuutioi kurkku. Laita kuutiot kannelliseen astiaan sokerin, suolan ja etikan kanssa. Hölskytä. Anna maustua 10 minuuttia ja lisää tilliä.
3. Huuhtele parsat ja napsauta kuiva kanta pois. Kuumenna pannu ja lisää voi ja öljy. Paista parsoja muutama minuutti pannulla. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla.
4. Kokoa lautaselle Järki särkeä, pottuja, parsaa, mummonkurkkua ja fetaa.

Saatat tykätä myös

Talo Toscanassa

Ilta Toscanassa

Meillä oli ollut pitkään haaveena lomatalo Toscanasta. Viisitoista vuotta sitten olimme häämatkalla Italiassa 2 ½ viikkoa ja silloin Roomasta alkanut matkamme kulki myös Toscanan läpi, ensin Elban saarella, sitten San Gimignanossa ja Firenzessä. Siitä reissusta jäi kipinä talosta Toscanassa.

La Fornace, Roccastrada
La Fornace, Roccastrada
La Fornace, Roccastrada

Vuosia vierähti, nyt haave vihdoinkin toteutui ja tällä reissulla mukana oli tietenkin myös nuorisomme. Viehättävä lomatalomme, La Fornace sijaitsi pienessä Roccastradan kaupungissa, Grosseton maakunnassa. Lensimme Roomaan, josta on noin 200 kilometrin matka Roccastradaan. Parhaiten 200 kilometrin siirtymä taittuu vuokra-autolla. Ajo-aika oli noin 2 ½ tuntia.

Roccastrada näköalapaikalta

Viisitoista vuotta sitten keväällä Italian sää oli superaurinkoinen. Tänä keväänä saavuimme iltamyöhään sateiden ja ukkosen saattelemana 400 metrin korkeudessa sijaitsevaan Roccastradaan. Loppupätkän ajoimme pimeää ja kapeaa hiekkatietä pitkin vuokraemäntä Claudian johdolla talolle. Lomatalo, La Fornace oli noin 500 metriä kaupungin ulkopuolella, rauhallisella paikalla rinteessä, jossa lähinnä kuului ympäristöstä eläinten ja lintujen ääniä, kukko kiekui, käki kukkui, satakieli lauloi, koirat haukkuivat ja hyönteiset sirisivät ja surisivat. Satunnaisesti näki ohi kulkevia koiran ulkoiluttajia. Vanha, 1816 -luvulla rakennettu talo oli ihanan rustiikkinen, siisti ja toimiva, mutta kaikista parasta oli mahtava piha henkeäsalpaavine näkymineen Maremman laaksoon ja kukkuloille. Selkeinä päivinä pihalta näkee Tyrrhenanmerelle saakka. Pihapuutarhassa oli uima-allas, jossa näin keväällä vesi oli vielä varsin kylmää (ei lämmitystä). Siinä pystyi pääasiassa polskimaan ”viikinki- poikani”, kuten Claudia poikaani kutsui. Tytöillä uiminen jäi vähemmälle. Säät olivat varsin vaihtelevat. Tällä kertaa ei ollut kuumimmat uinti- ja altaalla auringonottokelit, mutta suomalaiselle silti varsin sopivat kelit.

Roccastradan unikot kukkivat
Yksi naapurimme

Toinen mahtava juttu oli paikan loistava sijanti. Roccastrada on alempaa Toscanaa, mutta siitä on kohtuullinen matka eri päiväkohteisiin. Aurinkosta sai nauttia, kun vaihtoi maisemaa päiväksi esimerkiksi 40 kilometrin päähän rannikolle Castiglione della Pescaia kaupunkiin tai Maremman luonnonrannoille. Siellä kuuli myös pitkästä aikaa Välimeren kohinan – sitä en voi olla rakastamatta! Lisäksi teimme retkiä läheisiin kaupunkeihin, San Gimignanoon, Sienaan ja Brunello punaviinistä tunnettuun Montacinoon. Muutaman päivän vietimme ihan vain rennosti talolla, kun aurinko sattui vähän enemmän paistamaan.

Roccastrada auringonlaskiessa altaalla
La Fornace, Roccastrada

Tykkäsin myös Roccastradan pienestä kaupungista. Siellä on muutama ravintola, noutopizzeria, taivaallinen jäätelöbaari ja kompakti Coopin ruokakauppa. Ai, että kuulkaas nautin ruokaostoksien tekemisestä kaupassa, jossa ei ole miljoonaa kilometriä erilaisia maitoja ym. tuotteita ja kasviksista lähinnä sesongin parhaimmat esillä. Hintataso oli myös varsin edullinen. Ihmiset olivat todella ystävällisiä pienessä paikassa. Kylällä kulkiessa monet vastaantulijat tervehtivät ja lapset juoksivat pihalle heiluttamaan. Englantia paikalliset osasivat vähemmän, mutta hyvin arkisista asioista selvittiin italia-englannin sekoituksella. Vanhan kaupungin kujat ovat viehättäviä ja korkeimmalta näköalapaikalta on hulppeat maisemat.

Roccastrada, näköalapaikka
Roccastrada
Roccastrada
Roccastrada

Maaseudulla ruoka oli yksinkertaista, mutta hyvää. Söimme paljon pizzaa, salaatteja, pastaa ja ravioleita sekä tietenkin joka päivä ihanaa italialaista jäätelöä! Lisäksi paikallinen, 500 metrin päässä tuotettu pecorini oli taivasherkku, kuten myös alueen puhvelimozzerallat! Ravintoloissa viisihenkisen perheen ruokalasku oli useinmiten noin 100 euroa. Korkeintaan kerran päivässä söimme ulkona ja toisen kerran talolla, ettei ruokakulut karanneet täysin käsistä viisihenkisellä perheellä. Oltiin reissussa kuitenkin kymmenen päivää, joista viimeinen päivä ja yö Roomassa.

Menu Il Picio Matto Roccastrada
Tomaattia ja mozzarellaa
Ravioleita, pestoa ja kesäkurpitsaa
Grillaamassa pihalla

Olen aina ollut Italia-fani. Italia on niin moninainen maa, enkä voi siihen luultavasti kyllästyä ikinä. Ennen lapsia matkustimme usein Italiassa. Nyt edellisestä reissusta Amalfin rannikolle oli ehtinyt kulua 12-vuotta. Seuraavaan Italian matkaan ei todellakaan saa kulua noin pitkä aika, koska Italiaan jäi taas kaipuu! <3

Saatat tykätä myös

Valkoista parsaa, hollandaisekastike & graavilohta

Valkoista parsaa, hollandaisekastike & graavilohta

Olimme perheen kanssa lomalla Italiassa, joka on klassisten ruokamakujen kehto. Kun palasimme kotiin, niin mieleni on tehnyt jatkaa ruokaklassikoiden parissa. Sitähän on myös tämä valkoinen keitetty parsa, hollandaisekastike & graavilohi. Tässä annoksessa ei ole mitään uutta, mutta niin taivaallisen hyvää!

Hollandaisekastike

Ja vaihteeksi valkoista parsaa. Siinä on niin upean hienostunut maku, että en tiedä miksi sitä melkein aina tarttuu siihen vihreään parsaan. Nämä Lidlin saksalaiset valkoiset parsat olivat todellakin vajaan kolmen euron arvoisia. Hinta-laatusuhde kohdillaan!

Valkoista parsaa, hollandaisekastike & graavilohta

Valkoista parsaa, hollandaisekastike & graavilohta (kahdelle)

1 nippu (500g) valkoista parsaa
noin 1 tl suolaa ja sokeria keitinveteen

Hollandaise-kastike

100 g voita sulatettuna hieman jäähtyneenä
2 kananmunan keltuaista
2 rkl kylmää vettä
1 rkl sitruunan mehua
suolaa ja valkopippuria

graavilohta maun mukaan

Valmistus:

1. Tee ensin hollandaisekastike.
2. Sulata rasva ja anna jäähtyä vähän. Sekoita keltuaiset kattilassa veden kanssa ja nosta kattila isomman kattilan päälle, jossa kiehuvaa vettä. Vatkaa seosta, kunnes se paksuuntuu. ( Lisää nopeasti kylmää vettä tai jääpala voimakkaasti vatkaten, jos kastike juoksuttuu)
3. Nosta kattila pois kiehuvan veden päältä. Lisää voi ohuena nauhana koko ajan samalla voimakkaasti vatkaten. Jätä voin valkoinen pohjasakka kattilaan. Mausta sitruunalla, suolalla ja pippurilla. Laita kastike kelmun alle kulhoon siksi aikaa, kun valmistat parsat.
4. Kuori parsat nupusta alaspäin ja leikkaa kuiva kanta pois. Keitä suolalla ja sokerilla maustetussa vedessä noin 10 minuuttia.
5. Nosta parsat vedestä ja tarjoa ne hollandaisekastikkeen sekä graavilohen kera.

Saatat tykätä myös