Olimme osa perheestä evakossa päivän Tallinnassa, kun tyttäreni halusi pitää kamusynttärit rauhassa ystävien kesken. Kesällä on helppo lähteä alta pois vaikka lähimatkalle Tallinnaan, jonne laivalla pääsee Helsingistä päiväreissulle varsin halpaan hintaa. En ollut taas hetkeen käynyt Tallinnassa ja en olisi kyllä arvannut,että meno-paluu kolmelta hengeltä voi olla edullisimmillaan 34 €.
Tallinnan ruokaravintoloista kuulee usein hehkutusta ja nyt meille osui myös täydellinen nappivalinta. Olin varannut etukäteen pöydän satama-alueella sijaitsevasta Umami Restosta, jonne käveli laivalta, D-terminaalista noin 20 minuutissa. Onneksi ravintola oli mietitty ja varattu etukäteen, koska tähän suuntaan ei tulisi ehkä lähdettyä hakemaan vapaata pöytää onnella ja mikäs sen tuskaisempi tilanne, kun on nälkä ja pitäisi juuri sillä hetkellä keksiä joku hyvä ruokapaikka. Haa, mutta tällä kertaa suunnistimme siis suoraan laivalta ruokapöytään!
Umami Resto on Janno Lepikin ja Kristjan Peäsken uudempi ravintola. Miehet tunnetaan etenkin Ravintola Leibista, joka sijaitsee Vanhassa kaupungissa viihtyisällä sisäpihalla. Sinne haluankin päästä seuraavalla reissulla, koska Umamikin oli niin hurmaava. Luulen, että voisin tykätä myös Leibista!
Umamissa oli viihtyisä ja rento lounastunnelma. Valo tulvii sisään isoista ikkuinoista ja edessä on myös tilava terassi. Erillistä lounaslistaa ei ollut, vaan ravintolassa on sama menu päivin ja illoin. Ruokalista oli niin houkutteleva, että päädyimme mieheni kanssa nauttimaan alku- , pää- ja jälkiruoan. Tytär halusi vähän vähemmän tällä kertaa.
Itse valitsin alkuruoaksi lime- ja chilimarinoituja katkarapuja bataatti-kookospyreen kera. Se oli ihanan raikas ja sopivasti tulinen annos. Jotenkin siitä tuli mieleen cevichemäinen makumaailma, vaikka siinä olikin tuota bataattia. Se oli pyreen muodossa kuitenkin niin kepeänä ja lähes yhtä raikkaana kuin ravut. Tyttäreni tilasi saman annoksen. Hänen annoksesta olisi pitänyt ymmärtää pyytää vain chili pois, mutta muuten hänkin tykkäsi.
Mieheni alkuruoka, ankka-tortilla hoisin-kastikkeen kera oli myös herkkua. Nämä tortillat kääräistiin riisipaperiin ja rapean ankan seurana oli retikkaa, marinoitua inkivääriä, kevätsipulia, pähkinämurskaa ja salaatin versoja. Tortillan kruunasi ihana hoisin-kastike. Pääruoaksi tilasin kasvisruoan, joka oli aasialaistyylinen. Cashewpyöryköitä maapähkinäisen kastikkeen kera, nuudelia ja raikasta fenkolia. Kastikkeessa oli sopivasti potkua ja annos jälleen minun makuuni!
Jälkkäriksi otimme pannacottaa, jonka seurana oli happaman makeaa passionpyreetä ja murskattua vohvelia. Se oli onnistunut päätös ihanalle lounaallemme.
Lämmin suositus siis Umami Restolle. Me ainakin tykkäsimme, voi sanoa, että ravintola oli hintansa väärti. Palvelu oli ystävällistä ja myös viinisuositukset ruokien kanssa onnistuneita. Ravintolasta matka jatkui Vanhaan kaupunkiin, jonka portti sijaitsee siinä aika lähellä.
Ennen paluumatkaa kävimme myös ihastuttavassa Tassikoogid kahvilassa, joka myös sijaitsee Vanhassa kaupungissa. Se on oikea kuppikakkujen, macaronien ja kakkutikkareiden taivas. Tytär testasi näitä herkkuja. Minä löysin listalta myös raparperin rakastajalle sopivan kuohujuoman eli raparperikuohuvan. Ihana kuplajuoma oli Virossa tehtyä, normaalia kuohuvaa miedompaa ( alkoholia 8 %) kuivaa ja raikasta!
