Aihearkisto: Matkat ja ravintolat

Harjutien kaunotar: Hotelli Punkaharju

Hotelli Punkaharju

En tiedä toista hotellia, jolle saavutaan niin kaunista harjutietä pitkin kuin Hotelli Punkaharjulle. Molemmilla puolilla mutkittelevaa tietä sininen järvi välkehtii auringon paistaessa. Korkeat männyt seisovat ylväinä ja arvokkaina tien vieressä, ikään kuin saattelemassa vieraita eteenpäin. Tämä kuuluisa kansallismaisematie vie vaaleanpunaisen hotelli kaunottaren pihaan, Hotelli Punkaharjulle, joka on Suomen vanhin valtiohotelli.

Olin odottanut jo pitkään matkaa Hotelli Punkaharjulle, jonka Saimi Hoyer joukkoineen on nostanut uuteen loistoonsa. En toisaalta yllättynyt, kun muutama vuosi sitten luin lehdestä Saimin rohkeasta hotellihankkeesta, sillä tunnen Saimin lapsuuden ajoilta. Saimissa oli silloinkin rohkeutta, mutta myös rakkaus Punkaharjuun. Kesälomilta Saimi kirjoitteli Punkaharjun mökiltä kauniista kesäilloista, sienihavannoistaan, marja- ja kalaretkistä. Nyt hän julistaa tätä ilosanomaa Hotelli Punkaharjun välityksellä – ja tästä Suomi hotellista me kaikki varmasti olemme kuulleet jonkun median välityksellä, viimeistään silloin kun hotellille astuivat valtionvierailulle myös presidentit Putin ja Niinistö.

Hotellihuone korento

Olimme yhden yön lomalla Hotelli Punkaharjussa mieheni kanssa kahdestaan. Lapset olivat sopivasti vanhempieni kanssa kesälomalla, joten tällä kertaa vietettiin aikuisten lomaa, johon tämä hotelli sopii täydellisesti. Hotellihuoneemme, Korento oli pienehkö, mutta viehättävä huone. Ja oli siinä myös kahden hengen nojatuolinurkkaus ja pieni kalustamaton parveke. Näkymä oli parkkipaikan puolelle, mutta ei sillä oikeastaan ollut väliä, koska Punkaharjussa luonto kutsuu liikkeelle. Huone on lähinnä nukkumista varten ja huoneen laadukkaassa sängyssä nukkuikin makoisat unet.

Topeliuksen polku

Hotellilta lähtee kauniita maisemapolkuja, ensimmäisenä lähdimme Topeliuksen jalanjälkiä pitkin hänen mukaansa nimetylle luontopolulle ja kävelimme järven rantoja ja harjua pitkin Kruunupuiston noin 4-5 kilometrin mittaisen kierroksen. Melko usein oli pysähdyttävä nauttimaan klassisen kauniista Suomi- maisemista, joissa mieli ja sielu lepää. Kyllä täällä kelpaa lenkkeillä!

Topeliuksen polku
Iltakävelyllä
Aperolspritz

Illallisen nautimme hotellin ravintolassa. Salissa oli hyvin tilaa, joten ruokailun aikana sai jatkaa paraatipaikalta ikkunan ääressä harjumaiseman ihastelua. Taustalla soi ravintolan tunnelmaan sopiva Tapio Rautavaaran nostalgiset iskelmät. Ihan kuin olisi historiallisella aikamatkalla, kun myös ravintolan miljöö henkii vanhan ajan tunnelmaa, kuitenkin taidolla tähän päivään päivitettynä.

Ravintola Punkaharju

Tartar Pesolan Pihvilihan naudasta, ketunleipää ja sienikreemiä

Ravintolan ruokalista on melko suppea, mutta meille neljän ruokalajin illallinen sopi täydellisesti. Täällä suomalaiselle lähiruoalle, luonnolle ja tietenkin niille sienille tehdään kunniaa! Rakastuin sikuri-liemeen ja päätin tänä vuonna opetella tuntemaan tuon valloitavan ja mielettömän upean makuisen sikurirouskun tai ehkä lähdemme laajentamaan sienituntemusta syksyllä hotellin sienikurssille ja yhdeksän sieniruokalajin illalliselle. Se olisi kyllä kiinnostavaa!

Sikurirousku-lientä, keltuaista, metsäsieniä ja nokkos-financier
Saimaan kuhaa, kauden kasviksia, borlottipapuja ja valkoviini-voikastike
Raparperia ja minttua

Hotellihuoneen hintaan ( 185 €) kuuluu aamiainen, joka jatkaa makunautintoja lähiruoan ja sienten matkassa. Täällä ei aamiaisella odota ne iänikuiset tomaatit, kurkut, paprikat, nakit ja pekoni. On muun muassa paikallista leipää, karjalanpiirakkaa, metsäsienipateeta, särkimoussea, palviporsasta, pikkelöityjä kasviksia, lähijuustoja, omaa mysliä, jugurttia, terveysmehua ja siemenpuuroa. Aamiainen oli herkullinen, runsas ja täyttävä, kun teki mieli kaikkea maistaa.

Aamiaisella
Luston lenkillä

Aamiaisen jälkeen ehdimme vielä pienelle metsälenkille Luston suuntaan, jossa jumiuduimme ihmettelemään Luston vanhalla asemalla vanhoja aarteita ja taidetta. Kotiinlähdön hetkellä historiallinen museobussi kaarsi hotellin pihaan asiakkaiden kanssa kierrokselta. Bussista astui ulos tänä päivänä kaikkien tuntema hotelli -ja matkailuyrittäjä, huippusienestäjä, huippupuhuja, huipputyyppi Saimi, mutta minä näin edessäni myös rakkaan lapsuudenystävän ja hyvän leikkikaverin 35 vuoden takaa. Huikeaa mihin elämä on meitä vuosien aikana johdattanut – ja Saimia se etenkin on vienyt. Ihanaa, että ehdimme tavata ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.

Lämmin suositus Hotelli Punkaharjulle ja Topeliuksen huvipuistolle!

Saimi ja minä

Saatat tykätä myös

Talo Toscanassa

Ilta Toscanassa

Meillä oli ollut pitkään haaveena lomatalo Toscanasta. Viisitoista vuotta sitten olimme häämatkalla Italiassa 2 ½ viikkoa ja silloin Roomasta alkanut matkamme kulki myös Toscanan läpi, ensin Elban saarella, sitten San Gimignanossa ja Firenzessä. Siitä reissusta jäi kipinä talosta Toscanassa.

La Fornace, Roccastrada
La Fornace, Roccastrada
La Fornace, Roccastrada

Vuosia vierähti, nyt haave vihdoinkin toteutui ja tällä reissulla mukana oli tietenkin myös nuorisomme. Viehättävä lomatalomme, La Fornace sijaitsi pienessä Roccastradan kaupungissa, Grosseton maakunnassa. Lensimme Roomaan, josta on noin 200 kilometrin matka Roccastradaan. Parhaiten 200 kilometrin siirtymä taittuu vuokra-autolla. Ajo-aika oli noin 2 ½ tuntia.

Roccastrada näköalapaikalta

Viisitoista vuotta sitten keväällä Italian sää oli superaurinkoinen. Tänä keväänä saavuimme iltamyöhään sateiden ja ukkosen saattelemana 400 metrin korkeudessa sijaitsevaan Roccastradaan. Loppupätkän ajoimme pimeää ja kapeaa hiekkatietä pitkin vuokraemäntä Claudian johdolla talolle. Lomatalo, La Fornace oli noin 500 metriä kaupungin ulkopuolella, rauhallisella paikalla rinteessä, jossa lähinnä kuului ympäristöstä eläinten ja lintujen ääniä, kukko kiekui, käki kukkui, satakieli lauloi, koirat haukkuivat ja hyönteiset sirisivät ja surisivat. Satunnaisesti näki ohi kulkevia koiran ulkoiluttajia. Vanha, 1816 -luvulla rakennettu talo oli ihanan rustiikkinen, siisti ja toimiva, mutta kaikista parasta oli mahtava piha henkeäsalpaavine näkymineen Maremman laaksoon ja kukkuloille. Selkeinä päivinä pihalta näkee Tyrrhenanmerelle saakka. Pihapuutarhassa oli uima-allas, jossa näin keväällä vesi oli vielä varsin kylmää (ei lämmitystä). Siinä pystyi pääasiassa polskimaan ”viikinki- poikani”, kuten Claudia poikaani kutsui. Tytöillä uiminen jäi vähemmälle. Säät olivat varsin vaihtelevat. Tällä kertaa ei ollut kuumimmat uinti- ja altaalla auringonottokelit, mutta suomalaiselle silti varsin sopivat kelit.

Roccastradan unikot kukkivat
Yksi naapurimme

Toinen mahtava juttu oli paikan loistava sijanti. Roccastrada on alempaa Toscanaa, mutta siitä on kohtuullinen matka eri päiväkohteisiin. Aurinkosta sai nauttia, kun vaihtoi maisemaa päiväksi esimerkiksi 40 kilometrin päähän rannikolle Castiglione della Pescaia kaupunkiin tai Maremman luonnonrannoille. Siellä kuuli myös pitkästä aikaa Välimeren kohinan – sitä en voi olla rakastamatta! Lisäksi teimme retkiä läheisiin kaupunkeihin, San Gimignanoon, Sienaan ja Brunello punaviinistä tunnettuun Montacinoon. Muutaman päivän vietimme ihan vain rennosti talolla, kun aurinko sattui vähän enemmän paistamaan.

Roccastrada auringonlaskiessa altaalla
La Fornace, Roccastrada

Tykkäsin myös Roccastradan pienestä kaupungista. Siellä on muutama ravintola, noutopizzeria, taivaallinen jäätelöbaari ja kompakti Coopin ruokakauppa. Ai, että kuulkaas nautin ruokaostoksien tekemisestä kaupassa, jossa ei ole miljoonaa kilometriä erilaisia maitoja ym. tuotteita ja kasviksista lähinnä sesongin parhaimmat esillä. Hintataso oli myös varsin edullinen. Ihmiset olivat todella ystävällisiä pienessä paikassa. Kylällä kulkiessa monet vastaantulijat tervehtivät ja lapset juoksivat pihalle heiluttamaan. Englantia paikalliset osasivat vähemmän, mutta hyvin arkisista asioista selvittiin italia-englannin sekoituksella. Vanhan kaupungin kujat ovat viehättäviä ja korkeimmalta näköalapaikalta on hulppeat maisemat.

Roccastrada, näköalapaikka
Roccastrada
Roccastrada
Roccastrada

Maaseudulla ruoka oli yksinkertaista, mutta hyvää. Söimme paljon pizzaa, salaatteja, pastaa ja ravioleita sekä tietenkin joka päivä ihanaa italialaista jäätelöä! Lisäksi paikallinen, 500 metrin päässä tuotettu pecorini oli taivasherkku, kuten myös alueen puhvelimozzerallat! Ravintoloissa viisihenkisen perheen ruokalasku oli useinmiten noin 100 euroa. Korkeintaan kerran päivässä söimme ulkona ja toisen kerran talolla, ettei ruokakulut karanneet täysin käsistä viisihenkisellä perheellä. Oltiin reissussa kuitenkin kymmenen päivää, joista viimeinen päivä ja yö Roomassa.

Menu Il Picio Matto Roccastrada
Tomaattia ja mozzarellaa
Ravioleita, pestoa ja kesäkurpitsaa
Grillaamassa pihalla

Olen aina ollut Italia-fani. Italia on niin moninainen maa, enkä voi siihen luultavasti kyllästyä ikinä. Ennen lapsia matkustimme usein Italiassa. Nyt edellisestä reissusta Amalfin rannikolle oli ehtinyt kulua 12-vuotta. Seuraavaan Italian matkaan ei todellakaan saa kulua noin pitkä aika, koska Italiaan jäi taas kaipuu! <3

Saatat tykätä myös

Poronkäristystä ja puikulamuussia Äkäslompolossa

Poronkäristystä ja puikulamuussia

Ihanaa olla pitkästä aikaa talven satumaassa, Lapissa. Olen ensimmäistä kertaa kananpoikien kanssa Äkäslompolossa, Kolarin kunnan pohjoiskolkassa, seitsemän tunturin keskellä. Aurinko on paistanut ja pakkanen paukkunut. Aamuisin mittarin lukema on ollut parhaimmillaan lähemmäs -30 astetta, mutta päiväksi lukemat ovat laskeneet. Tunturissa mäenlaskijat ovat laskeneet mäkiä alas noin – 10 asteen pakkasissa ja minä olen suunnanut taas hiihtoladuille ja hyvin olen tarjennut, vaikka pakkasta on ollut – 15 ja -20 asteen välillä. Hiihtäjälle Äkäslompolo/Ylläs on unelmakohde, täällä on Suomen laajin ja paras latuverkosto. Hiihtoreittejä on 330 kilometrin edestä!

Matkalla Kesänkijärvelle

Majailemme viehättävässä mökissä, jossa on ollut hyvä mahdollisuus itse kokata. Läheinen ja laajemminkin tunnettu Jounin kauppa on osoittaunut loistavaksi ruokamarketiksi, josta löytyy myös paljon paikallisia herkkuja. Emme ole aikoihin syöneet poronkäristystä, joten täällä sitä oli vihdoinkin saatava.

Poronkäristystä ja puikulamuussia
Poronkäristykseen tai sen ruokajuomaksi
Lisukkeita

Perinteinen poronkäristys on mutkatonta talviruokaa, joka valmistuu herkulliseksi hitaasti haudutellen. Makoisaa makua siihen antavat pekoni ja olut. Jounin kaupassa oli hyvä valikoima erilaisia paikallisia oluita. Poronkäristykseen laitoin nyt paikallista Lapin panimon Josef K. savustettua lageria. Siinä on sopivan savuinen vivahde, maistuu loistavasti myös sellaisenaan. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut tuhti tumma olut Aihki, se oli bistroisännän mielestä erinomainen vaihtoehto myös ruokajuomana. Itse en ole oppinut koskaan juomaan tummia oluita, joten nautin käristyksen kanssa raikasta North lageria.

Paikallista Putaan pullan ruisleipää

Poronkäristys oli myös nuorison makuun. Kattilat ja pannut tyhjenivät hetkessä, tätä herkkua pitäisi olla useammankin tarjolla. Ruokailun ja ulkoilupäivän jälkeen alkaa ramasemaan armottamasti, joten seuraavaksi tankataan unta ja sitten taas mennään kohti talvisia postikorttimaisemia!


Poronkäristystä ja puikulamuussia
( 5 annosta)

20 g voita
1 sipuli
1 paketti (170 g) pekonia
500 g poronkäristystä
2 dl savu- tai tummaa olutta
1 dl vettä
suolaa ja mustapippuria myllystä
kourallinen tuoretta persiljaa silputtuna

lisäksi: puikulamuussia, hapankaalia, maustekurkkuja, puolukkasurvosta, salaattia, ruisleipää, voita

Valmistus:

1. Kuori ja hienonna sipuli.
2. Kuutioi pekoni.
3. Sulata rasva pannulla ja lisää sipuli. Kuullota hetki ja lisää pekoni.
4. Lisää kohmeinen käristys parissa erässä ja ruskista.
5. Lisää olut, vesi ja mausteet.
6. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla 1 – ½ tuntia, kunnes liha on mureaa.
7. Tarjoa puikulamuussin ym. lisukkeiden kera.

Saatat tykätä myös