Aihearkisto: Matkat ja ravintolat

Kestävä gastronomia kurssin kulinaarinen metsäleiri

Nuotioruokaa

Ravintolakoulu Perhon (Liiketalousopisto Perho) kestävän gastronomia kurssini huipentui yön yli metsäleiriin, Vihdin Haimooseen, Rokokallioiden läheisyyteen. Retkelle lähtivät 11 opiskelijaa, opettajamme Jarmo ja opintotoimistomme palveluvastaava Erkki sekä hänen ihana unkarilainen paimenkoira Kari. Jarmon kanssa ryhmämme ideoi ja toteutti retken ruoat, kun taas syntyperäisenä vihtiläisenä Erkki tunsi retkikohteemme kuin omat taskunsa ja oli varsin asiantunteva opas alueella. Vastaavanlaista retkeä ei ole Perhossa aikaisemmin tehty, joten olimme koulumme pioneereja.

Haimoo, Vihti
Haimoo, puolijoukkueteltta pystytetty
Haimoo, Penikkalammit

Retkelle lähtöä edelsi muutaman päivän valmistelut, kun suunnittelimme ja esivalmistelimme ruokia. Metsässä on huomattavasti helpompaa kokata, kun raaka-aineet ovat valmiita suoraan pannulle. Siinä vaiheessa ei enää kaikkea kannata alkaa pilkkomaan tai marinoimaan. Valmiit leivät ovat myös hyvä ensiapu, kun saavutaan leiriin. Meillä oli mukana itseleivottua nokkosleipää, jonka välissä oli luomu nyhtöpossua ja coleslaw-salaattia. Kyllä sillä nälkä lähti!

Tankkauksen jälkeen jaksoi jalkautua opiskelukaverini Outin ja Jonin kanssa metsään etsimään sieniä illan keittoa varten. Metsän kuivuuden vuoksi saalis ei ollut suuri, mutta riittävä. Muutama herkkutatti, useampi kangastatti , joitain kanttarelleja ja yksi limanuljaska. Sillä välin osa ryhmästämme valmisteli illaksi pitkään haudutettua possupataa ( suunniteltu rosvopaisti ei valitettavasti metsän kuivuuden ja maaperän vuoksi onnistunut) ja osa poimi marjoja nuotiolettujen seuraksi. Ja olihan sitä ennen jo pistetty puolijouekkuteltta ja riukuvessa pystyyn leirillemme, koottu matkasängyt, puhumattakaan siitä hillitömästä tavaroiden roudauksesta parkkipaikalta puolen kilometrin päässä sijaitsevan leiriin.

Haimoo, Vihti
Metsäsienikeittoa ja possua

Tulopäivä oli varsin lämmin, + 25 astetta. Sieniretken jälkeen oli nautinto pulahtaa vieressä olevaan kauniiseen ja raikkaaseen Penikkalampeen. Siitä oli tarkoitus myös yrittää ongella kalaa, mutta tällä kertaa emme ehtineet, koska moni toiminto vei enemmän aikaa kuin oli ehkä arvattu.

Illallista tehtiin ja nautittiin kahden eri nuotiopaikan äärellä. Hieman ylempänä leiristämme, mahtavien Rokakallioiden vieressä valmistettiin sienikeittoa ja possua alkupalaksi. Sieltä palasimme sitten leirille odottamaan nuotiolla pitkään haudutetun possupadan valmistumista. Lisäksi oli myös koululla valmistamaamme superhyvää seitania ja salaatteja. Illallinen jatkui nuotiolettujen paistamisella, johon oli tietenkin taikina valmiiksi tehty. Ruokaa oli vallan riittävästi, kaikkea ei voi edes luetella! 🙂

Nuotioseitan
Nuotiolla

Yön nukuimme koko porukka samassa puolijoukkueteltassa. Se ehkä olikin minulle retkemme vaikein rasti, mutta toisaalta omatavallaan ikimuistoinen. Isosta porukasta lähtee nukkuessa aika lailla ääntä ja ollaan aivan vieri vieressä, joten korvatulppien puuttuessa torkku-unta kertyi yön aikana aamuvarhain vaivaiset puoli tuntia… Yksi huonosti nukuttu yö ei onneksi harmita ikinä pitkään, sen voi paikata seuraavana yönä!

Ilta Penikkalammit

Aamusta nuotio jälleen kuumeni. Keitimme nuotiokahvit ja Pientilan munia. Lisäksi paistoin monta pannullista omeletteja. Olen vähän valmistanut ruokaa nuotiolla, mutta miten rentouttavaa se olikaan. Sain kipinän siihen! Sitten olikin aika siivota leiri ja pakata porukkamme tavaroineen kahteen pakettiautoon.

Omelette

Olen varma, että muistelen tätä mukavaa ja herkullista retkeä sekä ensimmäistä yötäni puolijoukkueteltassa ”puolituttujen” kanssa vielä monta kertaa. Retkikipinäkin pääsi puraisemaan ja nuotion ääreen on pian päästävä kokkaamaan uudestaan, ehkä myös uudelle telttaretkelle..!

Kiitos mukavat kurssikamut, opettaja Jarmo, oppaamme Erkki ja Kari-koira retkiseurastanne! Ryhmädynamiikkamme pelasi retkellä loistavasti, vaikka suurin osa meistä tutustui toisiimme vasta reilu pari viikkoa sitten.

P. S. Lisäksi poikkesimme menomatkalla Espoossa sijaitsevalle biodynaamiselle Pienikylän luomutilalle. Miten upean makuisia vihanneksia, yrttejä ja luomumunia sekä miten luontoa kunnioittavaa viljelyä ja eläinten hoitoa. Melina Heimsch piti meille erittäin mielenkiintoisen ja uusia ajatuksia herättävän kierroksen tilalla. Saimme myös retkelle mitä parhaimpia luomuraakaineita mukaan. Suosittelen lämpimästi tutustumaan heidän toimintaan!

Melina Heimsch, Pienikylä

Lounaalla Tallinnassa: Umami Resto

Umami Resto

Olimme osa perheestä evakossa päivän Tallinnassa, kun tyttäreni halusi pitää kamusynttärit rauhassa ystävien kesken. Kesällä on helppo lähteä alta pois vaikka lähimatkalle Tallinnaan, jonne laivalla pääsee Helsingistä päiväreissulle varsin halpaan hintaa. En ollut taas hetkeen käynyt Tallinnassa ja en olisi kyllä arvannut,että meno-paluu kolmelta hengeltä voi olla edullisimmillaan 34 €.

Tallinnan ruokaravintoloista kuulee usein hehkutusta ja nyt meille osui myös täydellinen nappivalinta. Olin varannut etukäteen pöydän satama-alueella sijaitsevasta Umami Restosta, jonne käveli laivalta, D-terminaalista noin 20 minuutissa. Onneksi ravintola oli mietitty ja varattu etukäteen, koska tähän suuntaan ei tulisi ehkä lähdettyä hakemaan vapaata pöytää onnella ja mikäs sen tuskaisempi tilanne, kun on nälkä ja pitäisi juuri sillä hetkellä keksiä joku hyvä ruokapaikka. Haa, mutta tällä kertaa suunnistimme siis suoraan laivalta ruokapöytään!

Umami Resto

Umami Resto on Janno Lepikin ja Kristjan Peäsken uudempi ravintola. Miehet tunnetaan etenkin Ravintola Leibista, joka sijaitsee Vanhassa kaupungissa viihtyisällä sisäpihalla. Sinne haluankin päästä seuraavalla reissulla, koska Umamikin oli niin hurmaava. Luulen, että voisin tykätä myös Leibista!

Umamissa oli viihtyisä ja rento lounastunnelma. Valo tulvii sisään isoista ikkuinoista ja edessä on myös tilava terassi. Erillistä lounaslistaa ei ollut, vaan ravintolassa on sama menu päivin ja illoin. Ruokalista oli niin houkutteleva, että päädyimme mieheni kanssa nauttimaan alku- , pää- ja jälkiruoan. Tytär halusi vähän vähemmän tällä kertaa.

Itse valitsin alkuruoaksi lime- ja chilimarinoituja katkarapuja bataatti-kookospyreen kera. Se oli ihanan raikas ja sopivasti tulinen annos. Jotenkin siitä tuli mieleen cevichemäinen makumaailma, vaikka siinä olikin tuota bataattia. Se oli pyreen muodossa kuitenkin niin kepeänä ja lähes yhtä raikkaana kuin ravut. Tyttäreni tilasi saman annoksen. Hänen annoksesta olisi pitänyt ymmärtää pyytää vain chili pois, mutta muuten hänkin tykkäsi.

Umami Resto

Mieheni alkuruoka, ankka-tortilla hoisin-kastikkeen kera oli myös herkkua. Nämä tortillat kääräistiin riisipaperiin ja rapean ankan seurana oli retikkaa, marinoitua inkivääriä, kevätsipulia, pähkinämurskaa ja salaatin versoja. Tortillan kruunasi ihana hoisin-kastike. Pääruoaksi tilasin kasvisruoan, joka oli aasialaistyylinen. Cashewpyöryköitä maapähkinäisen kastikkeen kera, nuudelia ja raikasta fenkolia. Kastikkeessa oli sopivasti potkua ja annos jälleen minun makuuni!

Umami Resto
Umami Resto

Jälkkäriksi otimme pannacottaa, jonka seurana oli happaman makeaa passionpyreetä ja murskattua vohvelia. Se oli onnistunut päätös ihanalle lounaallemme.

Lämmin suositus siis Umami Restolle. Me ainakin tykkäsimme, voi sanoa, että ravintola oli hintansa väärti. Palvelu oli ystävällistä ja myös viinisuositukset ruokien kanssa onnistuneita. Ravintolasta matka jatkui Vanhaan kaupunkiin, jonka portti sijaitsee siinä aika lähellä.

Tassikoogid

Ennen paluumatkaa kävimme myös ihastuttavassa Tassikoogid kahvilassa, joka myös sijaitsee Vanhassa kaupungissa. Se on oikea kuppikakkujen, macaronien ja kakkutikkareiden taivas. Tytär testasi näitä herkkuja. Minä löysin listalta myös raparperin rakastajalle sopivan kuohujuoman eli raparperikuohuvan. Ihana kuplajuoma oli Virossa tehtyä, normaalia kuohuvaa miedompaa ( alkoholia 8 %) kuivaa ja raikasta!

Ravintola Kannas komeasti 80-vuotta

Kannas

Sain kutsun viettämään iltaa bloggarikolleegoiden kanssa legendaarisen Ravintola Kannakseen. Vastasin mieluusti kyllä tähän kutsuun, koska en ollut koskaan aikaisemmin käynyt Kannaksessa. Ravintolan pitkä ja värikäs historia kuulosti todella mielenkiintoiselta sekä ruokalista varsin mutkattomalta ja maukkaalta.

Negroni

Ravintoloitsija IK. T. Itkonen perusti Eerikinkadun perällä sijaitsevan ravintola Kannaksen vuonna 1939. Ravintola nimi tuli Itkosen omasta kotiseudustaan Karjalan Kannaksesta. Tänä vuonna Kannas viettää 80-vuotis juhlavuottaan.Ravintolan historiaan ovat mahtuneet monenlaiset aikakaudet. Ensin ravintolan ottivat omakseen lähellä sijaitsevan Hietaniemen sataman merimiehet, laivatytöt ja satamatyöläiset. Myöhemmin paikassa ovat viihtyneet rock-bandien väki, elokuva-alan ihmiset ja kulmakunnan asukkaat. Kannaksen ravintolapäällikkö Kari-Pekka Koponen kertoi, että yhä vanhoja asiakkaita palaa ravintolaan muistelemaan menneitä aikoja, mutta tänä päivänä Kannaksen ovat ottaneet omakseen myös asiakkaat lähempää ja kauempaa. Myös ulkomaalaisia turisteja vierailee ravintolassa ahkerasti. Asiakaskunnan ikähaarukka ulottuu noin kaksikymppisistä kahdeksankymppisiin, kun pöytäkuntia perjantai-iltana katseli.

Ravintolapäällikkö Kari Pekka Koponen

Tänä päivänä ravintola Kannas tarjoaa varsin rehtiä ja konstailematonta klassikkoruokaa, joka valmistetaan Kari-Pekka Koposen kertoman mukaan pitkälti kotimaisista raaka-aineista. Juomia on myös todella monipuolisesti. Itse innoistun kokeilemaan alkuun drinkkilistalta negronia, jossa oli Helsinki Distillingin puolukkagin likööriä, gallianoa, aperolia ja punaista vermouthia. Juomassa oli mukavasti makeutta ja katkeruutta. Ruokajuomiksi löytyy mainio valikoima oluita ja viinejä.

Kalalautanen
Etanapannu

Alkuruokalistalta löytyy muun muassa kermaisia aurajuusto-etanoita, kalalautanen, jokirapuleipää, talon makkaraa, keittoja ja salaatteja. Tällä kertaa pääsimme maistelemaan alkuun usempaa sorttia. Jokirapuleipä sopi hyvin pieneen nälkään, kalautanen on oivallinen jaettavaksi, kuten myös koukuttavat aurajuustoetanat tai sitten voi aloittaa illan miehekkäästi paikan päällä valmistetulla maukkaalla makkaralla.

Rapuleipä

Pääruokalistalta löytyy muun muassa klassisia pihviannoksia, karitsan munuaisia, kananrintaa, paistettua silakoita, pariloitua lohta, poron potkaa ja paistettuja maksapihvejä. Juhlavuoden kunniaksi on rakennettu myös Suomi- itänaapuri henkinen juhlamenu blinillä, saslik-vartaalla valkosipuliperunoiden kera ja leipäjuusto lakkahillon kanssa. Itse tilasin pääruoaksi monen muun kanssa Kannaksen kovasti hehkutetun maksapihvin, joka kyllä oli makunsa puolesta kaiken hehkutuksen arvoinen. Kokonsa puolesta pikkaisen liian suuri minulle, mutta miehekkääseen nälkään se näytti varsin sopivan kokoiselta.

Maksapihvi

Varsin ruokaisan illan päätteeksi halusin vielä maistaa pienen pallon jäätelöä, jonka seuraksi tilasin Kannaksen pontikkakahvin. Helsinki Distilling valmistaa nykyään myös Tyrnipontikkaa, joka oli tämän irish coffee-tyyppisen juoman pohjana. Se oli mielestäni oikein tyylikäs ja paikan henkeen sopiva kahvijuoma.

Digestiivit

Suosittelen iltaa Kannaksessa, jos kaipaat siis rehtiä ja reilua ruokaa sekä rentoa tunnelmaa historiaa huokuvassa miljöössä! Pöytävaraus on suositeltavaa.

Kiitos tarjotusta illallisesta Ravintola Kannas!