Avainsana-arkisto: ravintola

Ravintola Kannas komeasti 80-vuotta

Kannas

Sain kutsun viettämään iltaa bloggarikolleegoiden kanssa legendaarisen Ravintola Kannakseen. Vastasin mieluusti kyllä tähän kutsuun, koska en ollut koskaan aikaisemmin käynyt Kannaksessa. Ravintolan pitkä ja värikäs historia kuulosti todella mielenkiintoiselta sekä ruokalista varsin mutkattomalta ja maukkaalta.

Negroni

Ravintoloitsija IK. T. Itkonen perusti Eerikinkadun perällä sijaitsevan ravintola Kannaksen vuonna 1939. Ravintola nimi tuli Itkosen omasta kotiseudustaan Karjalan Kannaksesta. Tänä vuonna Kannas viettää 80-vuotis juhlavuottaan.Ravintolan historiaan ovat mahtuneet monenlaiset aikakaudet. Ensin ravintolan ottivat omakseen lähellä sijaitsevan Hietaniemen sataman merimiehet, laivatytöt ja satamatyöläiset. Myöhemmin paikassa ovat viihtyneet rock-bandien väki, elokuva-alan ihmiset ja kulmakunnan asukkaat. Kannaksen ravintolapäällikkö Kari-Pekka Koponen kertoi, että yhä vanhoja asiakkaita palaa ravintolaan muistelemaan menneitä aikoja, mutta tänä päivänä Kannaksen ovat ottaneet omakseen myös asiakkaat lähempää ja kauempaa. Myös ulkomaalaisia turisteja vierailee ravintolassa ahkerasti. Asiakaskunnan ikähaarukka ulottuu noin kaksikymppisistä kahdeksankymppisiin, kun pöytäkuntia perjantai-iltana katseli.

Ravintolapäällikkö Kari Pekka Koponen

Tänä päivänä ravintola Kannas tarjoaa varsin rehtiä ja konstailematonta klassikkoruokaa, joka valmistetaan Kari-Pekka Koposen kertoman mukaan pitkälti kotimaisista raaka-aineista. Juomia on myös todella monipuolisesti. Itse innoistun kokeilemaan alkuun drinkkilistalta negronia, jossa oli Helsinki Distillingin puolukkagin likööriä, gallianoa, aperolia ja punaista vermouthia. Juomassa oli mukavasti makeutta ja katkeruutta. Ruokajuomiksi löytyy mainio valikoima oluita ja viinejä.

Kalalautanen
Etanapannu

Alkuruokalistalta löytyy muun muassa kermaisia aurajuusto-etanoita, kalalautanen, jokirapuleipää, talon makkaraa, keittoja ja salaatteja. Tällä kertaa pääsimme maistelemaan alkuun usempaa sorttia. Jokirapuleipä sopi hyvin pieneen nälkään, kalautanen on oivallinen jaettavaksi, kuten myös koukuttavat aurajuustoetanat tai sitten voi aloittaa illan miehekkäästi paikan päällä valmistetulla maukkaalla makkaralla.

Rapuleipä

Pääruokalistalta löytyy muun muassa klassisia pihviannoksia, karitsan munuaisia, kananrintaa, paistettua silakoita, pariloitua lohta, poron potkaa ja paistettuja maksapihvejä. Juhlavuoden kunniaksi on rakennettu myös Suomi- itänaapuri henkinen juhlamenu blinillä, saslik-vartaalla valkosipuliperunoiden kera ja leipäjuusto lakkahillon kanssa. Itse tilasin pääruoaksi monen muun kanssa Kannaksen kovasti hehkutetun maksapihvin, joka kyllä oli makunsa puolesta kaiken hehkutuksen arvoinen. Kokonsa puolesta pikkaisen liian suuri minulle, mutta miehekkääseen nälkään se näytti varsin sopivan kokoiselta.

Maksapihvi

Varsin ruokaisan illan päätteeksi halusin vielä maistaa pienen pallon jäätelöä, jonka seuraksi tilasin Kannaksen pontikkakahvin. Helsinki Distilling valmistaa nykyään myös Tyrnipontikkaa, joka oli tämän irish coffee-tyyppisen juoman pohjana. Se oli mielestäni oikein tyylikäs ja paikan henkeen sopiva kahvijuoma.

Digestiivit

Suosittelen iltaa Kannaksessa, jos kaipaat siis rehtiä ja reilua ruokaa sekä rentoa tunnelmaa historiaa huokuvassa miljöössä! Pöytävaraus on suositeltavaa.

Kiitos tarjotusta illallisesta Ravintola Kannas!

Saatat tykätä myös

Perinteikäs Vanha Mylly sopii perhejuhliin

Vanha Mylly

Mieheni isä täytti komeat 70-vuotta vähän aikaa sitten ja halusimme järjestää hänelle juhlat sisarusperheiden kanssa. Appeni on intohimoinen suunnistaja kuten myös hänen jälkipolvensa, joten päivän ohjelmassa oli ensimmäisenä karttasuunnistusta tärkeiden maamerkkien mukaan luonnonkauniissa Vartiosaaressa. Sen jälkeen saunoimme ja söimme kevyesti sekä kakkukahvittelimme meillä ennenkuin siirryimme illalliselle Herttoniemeen Ravintola Vanhaan Myllyyn.

Jansz Premium Cuvée

Ravintola Vanha Mylly sijaitsee viehättävässä vanhassa 1700-luvulla rakennetussa punaisessa puurakennuksessa, entisessä pehtoorin tuvassa. Ravintola on ollut samassa paikassa jo neljävuosikymmentä ja aika lailla siitä asti minäkin olen ravintolassa vieraillut. Vanhassa Myllyssä on nostalgiaa. Lapsuudessa ja nuorena aikuisena kävin siellä usein, mutta nyt viime vuosina lähinnä isompien juhlien yhteydessä. Edellisen kerran aterioin ravintolassa Laajasalon ala-asteaikaisten luokkakavereiden kanssa luokkakokouksessa ja nyt se valikoitui tämän tärkeän perhejuhlan illallispaikaksi.

Vanha Mylly ei ole juurikaan muuttunut 40-vuoden aikana. Sitä voisi sanoa varsin tutuksi ja turvalliseksi. Pientä uudistusta oli tapahtunut astioissa ja saniteettitiloissa, mutta ruokalista ja ravintola on pysynyt aika muuttumattomana vuosikymmenien ajan. Lapsuudessa oma suosikkini oli Mylly Matin -leike (nykyään vastaava ruoka taitaa olla lasten listan lehtipihvi). A la carte -listan suosikki on monen mielestä legendaarinen lankkupihvi.

Graavilohitartaria, saaristolaislimppua
Paahdettua punajuurta, vuohenjuustoa, pähkinöitä sekä salaattia
Lasten lehtipihvi
Lankkupihvi, parsaa, herkkusieniä, haudutettua punakaalia, maalaisranskalaisia

Isomman ryhmän kanssa Vanha Mylly toivoi ensin etukäteistilausta kahdesta menuvaihtoehdosta, mutta lopulta heille sopi tilaukset paikan päällä, kuitenkin mahdollisimman yhtenäisesti. Sinänsä ison porukan kanssa on kaikkien kannalta järkevää miettiä tilattavia ruokia etukäteen. Siinä välttyy ruokien tilauspuljaamiselta, alku- ja pääruoat tulevat samaan aikaan pöytään ja kaikki sujuu näin paljon jouhevammin.

Alkumaljana nostimme lasilliset kuohuvaa. Aikuisille raikasta ja hapokasta Jansz Premium Cuvée -kuohuviiniä ja lapsille kotimaista lehtikuohua. Nuorempi väki tilasi ruokansa pääasiassa lasten listalta, joka ei jostain syystä näy ravintolan nettisivuilla, mutta sen sai etukäteen erikseen pyydettäessä. Aikuiset valitsivat alkupalat listalta tai menun mukaisesti. Alkupaloina söimme: Paahdettua punajuurta, vuohenjuustoa, pähkinöitä ja salaattia ja Graavilohitartaria saaristolaislimpun kera. Pääruoaksi kaikki aikuiset tilasivat perinteisen lankkupihvin. Jälkiruokana nautittiin pääasiassa omenapaistosta ja vanhan ajan vaniljajäätelöä. Lapsilla oli jätskipalloja kinuski- tai suklaakastikkeen kera tai mustikkasorbettia.

Omenapaistos, Wanhan ajan vaniljajäätelöä
Mustikkasorbet

Vanhan Myllyn ruoka on perinteikästä ja viinien harrastaja saattaa täällä villiintyä. Viinilista on todella kattava ja harvinaisia löytöjä on myös tilattavissa Kartanon kellarista. Me menimme tällä kertaa pitkälti ruokajuomasuositusten mukaan ja kaikki tarjotut viinit sopivat oivallisesti ruokien seuraan.

Oli mukavaa, kun saimme viettää iltaa omassa huoneessa kahden pitkän pöydän ääressä. Toiseen pöytään istuivat seitsemän iloista serkusta ja me aikuiset istuimme omaan pöytään. Ja kuten ennen vanhaan minunkin lapsuudessa, suurin osa lapsista lähti juoksentelemaan kartanon pihalle ruokailun jälkeen. Siellä on edelleen näköjään hauska temmeltää!

Saatat tykätä myös