Avainsana-arkisto: Matkailu

Talo Toscanassa

Ilta Toscanassa

Meillä oli ollut pitkään haaveena lomatalo Toscanasta. Viisitoista vuotta sitten olimme häämatkalla Italiassa 2 ½ viikkoa ja silloin Roomasta alkanut matkamme kulki myös Toscanan läpi, ensin Elban saarella, sitten San Gimignanossa ja Firenzessä. Siitä reissusta jäi kipinä talosta Toscanassa.

La Fornace, Roccastrada
La Fornace, Roccastrada
La Fornace, Roccastrada

Vuosia vierähti, nyt haave vihdoinkin toteutui ja tällä reissulla mukana oli tietenkin myös nuorisomme. Viehättävä lomatalomme, La Fornace sijaitsi pienessä Roccastradan kaupungissa, Grosseton maakunnassa. Lensimme Roomaan, josta on noin 200 kilometrin matka Roccastradaan. Parhaiten 200 kilometrin siirtymä taittuu vuokra-autolla. Ajo-aika oli noin 2 ½ tuntia.

Roccastrada näköalapaikalta

Viisitoista vuotta sitten keväällä Italian sää oli superaurinkoinen. Tänä keväänä saavuimme iltamyöhään sateiden ja ukkosen saattelemana 400 metrin korkeudessa sijaitsevaan Roccastradaan. Loppupätkän ajoimme pimeää ja kapeaa hiekkatietä pitkin vuokraemäntä Claudian johdolla talolle. Lomatalo, La Fornace oli noin 500 metriä kaupungin ulkopuolella, rauhallisella paikalla rinteessä, jossa lähinnä kuului ympäristöstä eläinten ja lintujen ääniä, kukko kiekui, käki kukkui, satakieli lauloi, koirat haukkuivat ja hyönteiset sirisivät ja surisivat. Satunnaisesti näki ohi kulkevia koiran ulkoiluttajia. Vanha, 1816 -luvulla rakennettu talo oli ihanan rustiikkinen, siisti ja toimiva, mutta kaikista parasta oli mahtava piha henkeäsalpaavine näkymineen Maremman laaksoon ja kukkuloille. Selkeinä päivinä pihalta näkee Tyrrhenanmerelle saakka. Pihapuutarhassa oli uima-allas, jossa näin keväällä vesi oli vielä varsin kylmää (ei lämmitystä). Siinä pystyi pääasiassa polskimaan ”viikinki- poikani”, kuten Claudia poikaani kutsui. Tytöillä uiminen jäi vähemmälle. Säät olivat varsin vaihtelevat. Tällä kertaa ei ollut kuumimmat uinti- ja altaalla auringonottokelit, mutta suomalaiselle silti varsin sopivat kelit.

Roccastradan unikot kukkivat
Yksi naapurimme

Toinen mahtava juttu oli paikan loistava sijanti. Roccastrada on alempaa Toscanaa, mutta siitä on kohtuullinen matka eri päiväkohteisiin. Aurinkosta sai nauttia, kun vaihtoi maisemaa päiväksi esimerkiksi 40 kilometrin päähän rannikolle Castiglione della Pescaia kaupunkiin tai Maremman luonnonrannoille. Siellä kuuli myös pitkästä aikaa Välimeren kohinan – sitä en voi olla rakastamatta! Lisäksi teimme retkiä läheisiin kaupunkeihin, San Gimignanoon, Sienaan ja Brunello punaviinistä tunnettuun Montacinoon. Muutaman päivän vietimme ihan vain rennosti talolla, kun aurinko sattui vähän enemmän paistamaan.

Roccastrada auringonlaskiessa altaalla
La Fornace, Roccastrada

Tykkäsin myös Roccastradan pienestä kaupungista. Siellä on muutama ravintola, noutopizzeria, taivaallinen jäätelöbaari ja kompakti Coopin ruokakauppa. Ai, että kuulkaas nautin ruokaostoksien tekemisestä kaupassa, jossa ei ole miljoonaa kilometriä erilaisia maitoja ym. tuotteita ja kasviksista lähinnä sesongin parhaimmat esillä. Hintataso oli myös varsin edullinen. Ihmiset olivat todella ystävällisiä pienessä paikassa. Kylällä kulkiessa monet vastaantulijat tervehtivät ja lapset juoksivat pihalle heiluttamaan. Englantia paikalliset osasivat vähemmän, mutta hyvin arkisista asioista selvittiin italia-englannin sekoituksella. Vanhan kaupungin kujat ovat viehättäviä ja korkeimmalta näköalapaikalta on hulppeat maisemat.

Roccastrada, näköalapaikka
Roccastrada
Roccastrada
Roccastrada

Maaseudulla ruoka oli yksinkertaista, mutta hyvää. Söimme paljon pizzaa, salaatteja, pastaa ja ravioleita sekä tietenkin joka päivä ihanaa italialaista jäätelöä! Lisäksi paikallinen, 500 metrin päässä tuotettu pecorini oli taivasherkku, kuten myös alueen puhvelimozzerallat! Ravintoloissa viisihenkisen perheen ruokalasku oli useinmiten noin 100 euroa. Korkeintaan kerran päivässä söimme ulkona ja toisen kerran talolla, ettei ruokakulut karanneet täysin käsistä viisihenkisellä perheellä. Oltiin reissussa kuitenkin kymmenen päivää, joista viimeinen päivä ja yö Roomassa.

Menu Il Picio Matto Roccastrada
Tomaattia ja mozzarellaa
Ravioleita, pestoa ja kesäkurpitsaa
Grillaamassa pihalla

Olen aina ollut Italia-fani. Italia on niin moninainen maa, enkä voi siihen luultavasti kyllästyä ikinä. Ennen lapsia matkustimme usein Italiassa. Nyt edellisestä reissusta Amalfin rannikolle oli ehtinyt kulua 12-vuotta. Seuraavaan Italian matkaan ei todellakaan saa kulua noin pitkä aika, koska Italiaan jäi taas kaipuu! <3

Taivaallista street foodia Berliinissä

Mustafas falafel döner

Berliinin matkan toinen päivä alkoi ihanalla aamiaisella Kreuzbergin Bastardissa. Sieltä lähdimme tamppaamaan jalkaisin kohti East Side Gallerya, jossa on jätetty pisin pätkä Berliinin muuria hienoin katumaalauksin taiteiltuna.

East side gallery, Berliinin muuri
East side gallery, Berliinin muuri

Päivä vierähti kävellen East Side Gallerystä kohti Mitteä, jossa nautimme Spree-joen varressa olutta, pidättelimme sadetta hieman hullunkurisessa saksalaisravintolassa, poikkesimme Berliinin vanhimpaan kirkkoon Nikolai-kirkkoon ja tamppaus jatkui Berliinin tuomiokirkkoon, Unter den Lindeniä pitkin Brandenburgin portille. Sen jälkeen otimme kahvit ja päätimme lähteä julkisilla suoraan kulkematta hotellin kautta katuruokamarkkinoille Kauppahalli Neuniin Krauzbergiin. Jalat huusivat siinä vaiheessa hoosiannaa, joten lepo hotellissa olisi saattanut ottaa meistä niskalenkin.

East side gallery, Berliinin muuri

Kreuzbergin Markthalle Neun kauppahallin markkinoita emme halunneet missään nimessä jättää väliin. Berliini on kuuluisa mahtavasta katuruokatarjonnastaan ja Kreuzbergin kauppahallissa sitä on torstai-iltaisin laaja valikoima luvassa. Kauppahallin street food markkinoista olimme saaneet vinkkiä ruokabloggarikolleegoilta ja se on myös mainittu monessa Berliinioppaassa.

Kauppahalli Neun Kreuzberg

Saavuimme markkinoille ilta kuuden jälkeen ja hallissa oli hyvä hulina jo käynnissä. Suuntasimme viinibaariin, josta tilasimme ensi alkuun lasilliset saksalaista huippurieslingiä. Lasi kädessä oli hyvä lähteä kiikaroimaan jotain herkullista hiukopalaa viinin seuraksi.

Saksalaista rieslingiä

Rakastan dumplingseja ja bongasimme pian aasialaisen katuruokakeittiön. Sieltä lähtivät ensimmäiset maistiaiset mukaan. Niin taivaallisen hyviä kiinalaisia dumpligseja… Olisi pitänyt ottaa ihan oma lautanen, eihän tätä voi jakaa!

Aasialaista katuruokaa Kauupahalli Neun
Kiinalaiset dumplingit Kauppahalli Neun

Kiinasta oli lyhyt matka Japaniin ja seuraavaksi tilasimme takoyakeja, japanilaisia dumplingseja. Takoyaki on kotoisin alunperin Osakasta ja levinnyt sieltä eri puolille Japania. Pienten takoyaki-palleroiden sisällä oli mustakalaa tai tofua. Me tilasimme vain mustekalaa, tofua olisi saanut odotella vartin. Takoyakien päällä on muuassa okonomiyakikastiketta ja kuivattua tonnikalaa. Maistuvat vietävän hyviltä!

Takoyakeja japanilaisesta katukeittiöstä
Japanilaista street foodia

Pysytään vielä hetki Aasiassa. Taiwanilaisesta katukeittiöstä sai valtavan hyviä Gua Paoja. Höyrytetyssä sämpylässä on sisällä mm. nyhtöpossua, kasviksia ja yrttejä. Enpä muista enää tarkasti ihan mitä kaikkea. 🙂

Taiwanilaista katuruokaa
Höyrytettyjä gua pao sämpylöitä
Täytetty Gua Pao

Välillä täytyi saada lisää janojuomaa. Olut sopii helposti monen katuruoan kylkeen. Heiden Peterisin vaalea ja raikas Thirsty Lady oli minun makuuni. Sen kanssa seuraavaksi Brasiliaisia maniokijuustopalleroita.

Heiden Peters
Brasilialaisia juustopalleroita

Meksikolainen katuruoka on meidän kestosuosikki, joten haimme myös kanatäytteisiä tacoja oluen kylkeen. Ne olivat mukavan tulisia! Sen jälkeen olikin viilentävän jäätelön aika.

Meksikolainen katuruoka
Jätskit

Paljon olisi ollut vielä maisteltavaa, mutta olimme tyytyväisiä tähän kertaan ja oli aika lähteä hotellille huilimaan. Suosittelen lämpimästi Kreuzbergin rentoja ja makurikkaita Markthalle Neun torstai-illan Street Food markkinoita, jos satut Berliinin matkaamaan. Siinä saa yhdellä kertaa upeita makuja eri puolilta maailmaa ja vieläpä varsin huokeeseen hintaan!

Berliinissä sanotaan myös olevan parasta turkkilaista katuruokaa. Viimeisenä päivänä seikkailimme muun muassa Mittessä, jossa haukkasimme Hackescher Markt tin laidalla Mustafas Demir`s Gemysekebista todella maukkaat leivät. Paahdetun turkkilaisen leivän sisällä oli paahdettuja kasviksia, kanaa tai falafeleja, murustettua juustoa ja vähän sitruunamehua. Kyllä tämäkin maistuu ja nälkä lähtee, eikä maksa kuin muutamia euroja!

Mustafas Demir`s Gemysekebab Mittessä
Dönerit ja bisseä

Herkullinen katuruoka ei siis varmasti lopu Berliinin matkalla, tsekkaa myös vietnamilaisen Qua Phen kauniit katuoruoka-annokset.

Mahlzeit!

Vietnamilaista lounasta Berliinissä: Qua Phe

Än yy tee nyt! Qua Phe-ravintolassa

Olimme lukeneet, että vietnamilainen ruoka on nyt nosteessa Berliinissä. Saavuimme Berliiniin juuri sopivasti lounasaikaan tai vähän sen loppupuolella ja lähdimme Potsdamer Plaztsilta metrolla kohti Mitten kaupungin osaan.

Qua Phe

Hyppäsimme metrosta Rosa Luxemburg plaztsilla pois ja muutaman korttelin takaa löytyi viehättävä vietnamilainen Qua Phe -ravintola (Max-Beer-Str. 37), jonka katuruoka-annokset ovat erittäin kauniita, mutta myös toki syötävän hyviä!

Qua Phe -ravintola

Qua Phessä tilaukset tehdään suoraan kassalta ja maksutapana vain käteinen. Sehän nyt Saksassa, käteisen rahan luvatussa maassa ole sinänsä kummallista, vaikka suomalaisen kortinvinguttajan aina vähän yllättää.

Valikoimme listalta erilaisia annoksia maisteltavaksi ja ruokajuomaksi tilasimme ravintolan omatekoiset raikkaat alkoholittomat kurkku-inkivääri- ja chan da limettijuomat. Toinen osapuoli olisi jo kaivannut myös virvoittavaa olutta, mutta yllättäen sellaista ei tästä paikasta saanut, mutta loistavasti virvoitti myös ravintolan omat juomat!

Kurkku-inkivääri ja Chanh Da

Emme ole vietnamilaisen ruoan asiantuntijoita, joten vähän arvaamalla valitsimme annoksia listalta. Ensimmäinen valinta, Bahn Bao oli vietnamilainen täytetty ”pulla” tai nyytti, joka oli täytetty kasviksilla, nuudelilla ja vesikastanjalla. Täytevaihtoehtoina olisi ollut myös possua, makkaraa, tofua ja jauhettua lihaa.

Bahn Bao kasviksilla

Mies valitsi listalta yhden erikoisen makkara-annoksen (XOi). Siinä oli riisiä, vietnamilaista coleslaw-salaattia, mortadella-makkaraa ja kuivattua possua rouheena. Italialaisesta mortadella-makkarasta minulle tuli mieleen vähän suomalainen sipuli-tee-makkara… Soijan ja srirachan kanssa annos oli ihan maistuvaa, mutta emme ehkä sitä tilaisi uudelleen tai sitten jonkun muun kuin tuon makkaran kanssa.

XOi

Kolmanneksi otimme tarjoilijan suosituksesta Pho Cuon eli riisipapericrepeksiä, jotka olivat täytetty vietnamilaisella coleslawilla, korianterilla, naudanlihalla ja vietnamilaisella BBQ-kastikkeella. Crepezit olivat todella herkullisia!

Vietnamilaiset crepezit Pho Cuon

Täydensimme lounastilaustamme vielä raikkaalla avokado-granaattiomenasiemensalaatilla, jonka jälkeen ajattelimme lounaamme olevan tarpeeksi riittoisa meidän tarpeisiin. Annokset saapuivat noin vartissa pöytään. Lounasaika oli tosiaan jo loppupuolella ja siinä vaiheessa ravintolassa oli erittäin hyvin tilaa. Ainoastaan ulkopöydät olivat melkein täynnä.

Avokado-granaattiomenasiemensalaatti

Kaikki annokset olivat herkullisen makuisia, mutta mikään ei ollut tulista. Pöytämausteena löytyi soijaa ja sriracha-kastiketta, joita osa annoksista kaipasi. Lounas juomineen kustansi kahdelta yhteensä noin 25 €.

Qua Phe- ravintola

Lounaan jälkeen kävelimme Alexander Plaztsille, jonka viereisen Park Inn Hotellin katon näköalaterassille kannattaa poiketa ehdottamasti nauttimaan yksi olut. Ja kun näin Berliinin kattojen yllä olla, niin olutvalinta on tietenkin Berliner Kindl.

Park Inn näköalaterasilla. Zum Wohl!
Park Inn Hotellin näköalaterassilla

Park Inn hotellin näköalaterassille pääsevät muutkin kuin hotellin asiakkaat. Sisäänpääsy on neljä euroa ja ovelta voi ostaa olutpullon tai muuta juotavaa mukaan. Se ihan hyvä ja ruuhkaton vaihtoehto kaupungin katseluun verrattuna takana näkyvään tv-torniin, jonne on usein jonoa ilman etukäteislippuvarausta ja maksu 15 euron hujakoilla. Hieman karulla terassilla on myös aurinkotuoleja, joissa voi istuskella.

Lisää Berliinistä tulossa… Katso myös edellinen bloggaus: Ihanin aamiainen Berliinissä!