Meillä oli ollut pitkään haaveena lomatalo Toscanasta. Viisitoista vuotta sitten olimme häämatkalla Italiassa 2 ½ viikkoa ja silloin Roomasta alkanut matkamme kulki myös Toscanan läpi, ensin Elban saarella, sitten San Gimignanossa ja Firenzessä. Siitä reissusta jäi kipinä talosta Toscanassa.
Vuosia vierähti, nyt haave vihdoinkin toteutui ja tällä reissulla mukana oli tietenkin myös nuorisomme. Viehättävä lomatalomme, La Fornace sijaitsi pienessä Roccastradan kaupungissa, Grosseton maakunnassa. Lensimme Roomaan, josta on noin 200 kilometrin matka Roccastradaan. Parhaiten 200 kilometrin siirtymä taittuu vuokra-autolla. Ajo-aika oli noin 2 ½ tuntia.
Viisitoista vuotta sitten keväällä Italian sää oli superaurinkoinen. Tänä keväänä saavuimme iltamyöhään sateiden ja ukkosen saattelemana 400 metrin korkeudessa sijaitsevaan Roccastradaan. Loppupätkän ajoimme pimeää ja kapeaa hiekkatietä pitkin vuokraemäntä Claudian johdolla talolle. Lomatalo, La Fornace oli noin 500 metriä kaupungin ulkopuolella, rauhallisella paikalla rinteessä, jossa lähinnä kuului ympäristöstä eläinten ja lintujen ääniä, kukko kiekui, käki kukkui, satakieli lauloi, koirat haukkuivat ja hyönteiset sirisivät ja surisivat. Satunnaisesti näki ohi kulkevia koiran ulkoiluttajia. Vanha, 1816 -luvulla rakennettu talo oli ihanan rustiikkinen, siisti ja toimiva, mutta kaikista parasta oli mahtava piha henkeäsalpaavine näkymineen Maremman laaksoon ja kukkuloille. Selkeinä päivinä pihalta näkee Tyrrhenanmerelle saakka. Pihapuutarhassa oli uima-allas, jossa näin keväällä vesi oli vielä varsin kylmää (ei lämmitystä). Siinä pystyi pääasiassa polskimaan ”viikinki- poikani”, kuten Claudia poikaani kutsui. Tytöillä uiminen jäi vähemmälle. Säät olivat varsin vaihtelevat. Tällä kertaa ei ollut kuumimmat uinti- ja altaalla auringonottokelit, mutta suomalaiselle silti varsin sopivat kelit.
Toinen mahtava juttu oli paikan loistava sijanti. Roccastrada on alempaa Toscanaa, mutta siitä on kohtuullinen matka eri päiväkohteisiin. Aurinkosta sai nauttia, kun vaihtoi maisemaa päiväksi esimerkiksi 40 kilometrin päähän rannikolle Castiglione della Pescaia kaupunkiin tai Maremman luonnonrannoille. Siellä kuuli myös pitkästä aikaa Välimeren kohinan – sitä en voi olla rakastamatta! Lisäksi teimme retkiä läheisiin kaupunkeihin, San Gimignanoon, Sienaan ja Brunello punaviinistä tunnettuun Montacinoon. Muutaman päivän vietimme ihan vain rennosti talolla, kun aurinko sattui vähän enemmän paistamaan.
Tykkäsin myös Roccastradan pienestä kaupungista. Siellä on muutama ravintola, noutopizzeria, taivaallinen jäätelöbaari ja kompakti Coopin ruokakauppa. Ai, että kuulkaas nautin ruokaostoksien tekemisestä kaupassa, jossa ei ole miljoonaa kilometriä erilaisia maitoja ym. tuotteita ja kasviksista lähinnä sesongin parhaimmat esillä. Hintataso oli myös varsin edullinen. Ihmiset olivat todella ystävällisiä pienessä paikassa. Kylällä kulkiessa monet vastaantulijat tervehtivät ja lapset juoksivat pihalle heiluttamaan. Englantia paikalliset osasivat vähemmän, mutta hyvin arkisista asioista selvittiin italia-englannin sekoituksella. Vanhan kaupungin kujat ovat viehättäviä ja korkeimmalta näköalapaikalta on hulppeat maisemat.
Maaseudulla ruoka oli yksinkertaista, mutta hyvää. Söimme paljon pizzaa, salaatteja, pastaa ja ravioleita sekä tietenkin joka päivä ihanaa italialaista jäätelöä! Lisäksi paikallinen, 500 metrin päässä tuotettu pecorini oli taivasherkku, kuten myös alueen puhvelimozzerallat! Ravintoloissa viisihenkisen perheen ruokalasku oli useinmiten noin 100 euroa. Korkeintaan kerran päivässä söimme ulkona ja toisen kerran talolla, ettei ruokakulut karanneet täysin käsistä viisihenkisellä perheellä. Oltiin reissussa kuitenkin kymmenen päivää, joista viimeinen päivä ja yö Roomassa.
Olen aina ollut Italia-fani. Italia on niin moninainen maa, enkä voi siihen luultavasti kyllästyä ikinä. Ennen lapsia matkustimme usein Italiassa. Nyt edellisestä reissusta Amalfin rannikolle oli ehtinyt kulua 12-vuotta. Seuraavaan Italian matkaan ei todellakaan saa kulua noin pitkä aika, koska Italiaan jäi taas kaipuu! <3 
