Moni elää parhaillaan korvasienikautta, mutta minulla taitaa pyörähtää suppilovahverokausi pakastimen antimista taas käyntiin. Suppiksia tuli rohmuttua viime syksynä sen verran reippaasti, että niitä piisaa edelleen, vaikka osan lahjoitin eteenpäin.
Suppilovahvero-pinaattikeitto
Suppilovahvero on ihanan moni- ja helppokäyttöinen sieni. Etenkin näin, kun saa ottaa paketin vain suoraan sulamaan pakastimesta! Aika usein heitän suppikset johonkin pastakastikkeeseen, mutta nyt mieleni teki kermaista sienikeittoa.
Suppilovahvero-pinaattikeitto
Jostain syystä erehdyin luulemaan/muistamaan, että perheen nuoriso ei niin välittäisi tästä keitosta ja olin varannut heille pastaa. No sehän oli väärin luulo ikinä, voi niitä pettymyksen ilmeitä! Sen vuoksi keitinkin samaa tietä uuden satsin sienisoppaa, jotta saatiin kaikki tyytyväisiksi. Jatkossa siis taivaallista sienisoppaa tällä ohjeella tuplamäärä, jotta riittää kaikille! 🙂
Suppilovahvero-pinaattikeitto (noin 3 annosta tai 4-5 pientä alkukulho annosta)
nokare voita 1 pieni sipuli kuorittuna ja hienonnettuna 2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja hienonnettuna noin 200 g pakastettua ja esikäsiteltyä suppilovahveroa sulatettuna 1 ps (70 g )baby-pinaattia 3 rkl vehnäjauhoja 8 dl kuumaa kasvislientä 1 rkl valkoista viinietikkaa 3-4 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna 2 dl kuohukermaa suolaa ja mustapippuria maun mukaan tuoretta persiljaa
Valmistus:
1. Kuumenna kattilassa voi ja kuullota ensin sipulit. Lisää sitten sienet ja baby-pinaatit. Jatka kuullottamista noin 5 minuuttia lisää. Sekoita jauhot hyvin joukkoon ja kaada sekaan kuuma kasvisliemi. Lisää myös etikka ja timjami. 2. Keitä koko ajan sekoitellen noin 5 minuuttia, kunnes keitto hieman sakenee. 3. Lisää kerma ja jatka keittämistä 15-20 minuuttia lisää. 4. Maista ja tarkista suola. Lisää keittoon hienonnettua tuoretta persiljaa, joko päälle tai pyöräytä keittoon. 5. Nauti hyvän leivän kera.
Syyslomalla keräsimme koritolkulla suppilovahveroita. Niitä löytyi tuttuun tapaan taas varsin runsaasti. Osa oli jätettävä metsään, kun loma loppui ja oli aika palata mökiltä kaupunkiin. Joskus haaveilen, että olisipa yhtä mahtavat apajat oman kodin vieressä. Saattaisin olla aikamoinen hamsteri, jos asuisin maalla hyvien marja- ja sienimetsien lähellä!
Suppilovahvero-poropiirakka
Tähän aikaan vuodesta on taas suurin into tehdä suppiksista kaikkea hyvää. Yksi suosikkiherkkuni on suolainen suppilovahveropiirakka, jonka tällä kertaa täydensin lehtikaalilla ja porolla. Vahva mustaleimajuusto kruunaa piirakan. Tätä piirakkaa olen leiponut arki- ja viikonloppuvieraille sekä välillä vain oman perheen iloksi.
Suppilovahvero-poropiirakka
Suppilovahvero-poropiirakka
pohja:
1 ½ dl vehnäjauhoja 1 ½ dl grahamjauhoja ripaus suolaa 100 g kylmää voita kuutioituna 1 kananmuna keltuainen 2 rkl vettä
täyte:
rypsiöljyä ja nokare voita 1 l tuoreita suppilovahveroita 1 sipuli 2 valkosipulinkynttä 1-2 lehtikaalin lehteä 100 g kylmäsavuporoa 1 tl timjamia 1 tl paprikamaustetta suolaa ja mustappipuria
1. Aloita pohjasta. Nypi voi, jauhot, leseet ja suola hyvin sekaisin. Lisää kananmuna ja vesi sekä vaivaa nopeasti taikinaksi. Kääri taikina kelmuun ja laita lepäämään puoleksi tunniksi jääkaappiin. 2. Painele taikina jauhotetuin käsin piirasvuokaan (Ø n. 26 cm). 3. Puhdista sienet ja revi isoimmat hieman pienemmäksi. Kuumenna pannu ja haihduta enin neste. 4. Kuori ja hienonna sipulit. Huuhtele lehtikaalin lehdet, poista keskiruoto ja hienonna. Suikaloi kylmäsavuporo. 5. Kuumenna pannulle nokare voita ja tilkka öljyä. Paista sipulit ja lisää suppilovahverot sekä lehtikaali. Paista sen aikaa, että lehtikaali vähän pehmenee. Lisää porosuikaleet ja mausteet. 6. Sekoita kulhossa muna, maito ja juusto. Mausta pienellä ripauksella suolaa ja pippuria. 7. Nosta piirakkapohjan päälle suppilovahvero-porolehtikaaliseosta. Kaada lopuksi päälle muna-kerma-juustoseos. 8. Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia.
En tiedä toista hotellia, jolle saavutaan niin kaunista harjutietä pitkin kuin Hotelli Punkaharjulle. Molemmilla puolilla mutkittelevaa tietä sininen järvi välkehtii auringon paistaessa. Korkeat männyt seisovat ylväinä ja arvokkaina tien vieressä, ikään kuin saattelemassa vieraita eteenpäin. Tämä kuuluisa kansallismaisematie vie vaaleanpunaisen hotelli kaunottaren pihaan, Hotelli Punkaharjulle, joka on Suomen vanhin valtiohotelli.
Olin odottanut jo pitkään matkaa Hotelli Punkaharjulle, jonka Saimi Hoyer joukkoineen on nostanut uuteen loistoonsa. En toisaalta yllättynyt, kun muutama vuosi sitten luin lehdestä Saimin rohkeasta hotellihankkeesta, sillä tunnen Saimin lapsuuden ajoilta. Saimissa oli silloinkin rohkeutta, mutta myös rakkaus Punkaharjuun. Kesälomilta Saimi kirjoitteli Punkaharjun mökiltä kauniista kesäilloista, sienihavannoistaan, marja- ja kalaretkistä. Nyt hän julistaa tätä ilosanomaa Hotelli Punkaharjun välityksellä – ja tästä Suomi hotellista me kaikki varmasti olemme kuulleet jonkun median välityksellä, viimeistään silloin kun hotellille astuivat valtionvierailulle myös presidentit Putin ja Niinistö.
Hotellihuone korento
Olimme yhden yön lomalla Hotelli Punkaharjussa mieheni kanssa kahdestaan. Lapset olivat sopivasti vanhempieni kanssa kesälomalla, joten tällä kertaa vietettiin aikuisten lomaa, johon tämä hotelli sopii täydellisesti. Hotellihuoneemme, Korento oli pienehkö, mutta viehättävä huone. Ja oli siinä myös kahden hengen nojatuolinurkkaus ja pieni kalustamaton parveke. Näkymä oli parkkipaikan puolelle, mutta ei sillä oikeastaan ollut väliä, koska Punkaharjussa luonto kutsuu liikkeelle. Huone on lähinnä nukkumista varten ja huoneen laadukkaassa sängyssä nukkuikin makoisat unet.
Topeliuksen polku
Hotellilta lähtee kauniita maisemapolkuja, ensimmäisenä lähdimme Topeliuksen jalanjälkiä pitkin hänen mukaansa nimetylle luontopolulle ja kävelimme järven rantoja ja harjua pitkin Kruunupuiston noin 4-5 kilometrin mittaisen kierroksen. Melko usein oli pysähdyttävä nauttimaan klassisen kauniista Suomi- maisemista, joissa mieli ja sielu lepää. Kyllä täällä kelpaa lenkkeillä!
Topeliuksen polkuIltakävelylläAperolspritz
Illallisen nautimme hotellin ravintolassa. Salissa oli hyvin tilaa, joten ruokailun aikana sai jatkaa paraatipaikalta ikkunan ääressä harjumaiseman ihastelua. Taustalla soi ravintolan tunnelmaan sopiva Tapio Rautavaaran nostalgiset iskelmät. Ihan kuin olisi historiallisella aikamatkalla, kun myös ravintolan miljöö henkii vanhan ajan tunnelmaa, kuitenkin taidolla tähän päivään päivitettynä.
Ravintola Punkaharju
Tartar Pesolan Pihvilihan naudasta, ketunleipää ja sienikreemiä
Ravintolan ruokalista on melko suppea, mutta meille neljän ruokalajin illallinen sopi täydellisesti. Täällä suomalaiselle lähiruoalle, luonnolle ja tietenkin niille sienille tehdään kunniaa! Rakastuin sikuri-liemeen ja päätin tänä vuonna opetella tuntemaan tuon valloitavan ja mielettömän upean makuisen sikurirouskun tai ehkä lähdemme laajentamaan sienituntemusta syksyllä hotellin sienikurssille ja yhdeksän sieniruokalajin illalliselle. Se olisi kyllä kiinnostavaa!
Sikurirousku-lientä, keltuaista, metsäsieniä ja nokkos-financierSaimaan kuhaa, kauden kasviksia, borlottipapuja ja valkoviini-voikastikeRaparperia ja minttua
Hotellihuoneen hintaan ( 185 €) kuuluu aamiainen, joka jatkaa makunautintoja lähiruoan ja sienten matkassa. Täällä ei aamiaisella odota ne iänikuiset tomaatit, kurkut, paprikat, nakit ja pekoni. On muun muassa paikallista leipää, karjalanpiirakkaa, metsäsienipateeta, särkimoussea, palviporsasta, pikkelöityjä kasviksia, lähijuustoja, omaa mysliä, jugurttia, terveysmehua ja siemenpuuroa. Aamiainen oli herkullinen, runsas ja täyttävä, kun teki mieli kaikkea maistaa.
AamiaisellaLuston lenkillä
Aamiaisen jälkeen ehdimme vielä pienelle metsälenkille Luston suuntaan, jossa jumiuduimme ihmettelemään Luston vanhalla asemalla vanhoja aarteita ja taidetta. Kotiinlähdön hetkellä historiallinen museobussi kaarsi hotellin pihaan asiakkaiden kanssa kierrokselta. Bussista astui ulos tänä päivänä kaikkien tuntema hotelli -ja matkailuyrittäjä, huippusienestäjä, huippupuhuja, huipputyyppi Saimi, mutta minä näin edessäni myös rakkaan lapsuudenystävän ja hyvän leikkikaverin 35 vuoden takaa. Huikeaa mihin elämä on meitä vuosien aikana johdattanut – ja Saimia se etenkin on vienyt. Ihanaa, että ehdimme tavata ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.
Lämmin suositus Hotelli Punkaharjulle ja Topeliuksen huvipuistolle!