Olen kolmena päivänä temunnut eteläisen Suomen kahdessa kansallispuistossa. Nämä ovat olleet vauhdikkaita retkiä ja haaveilen jo seuraavista hieman rauhallisimmista luontoretkistä. Perjantaina tehtiin pikaretki Sipoon korpeen, jossa sienikori täyttyi noin tunnissa. Suppilovahveroita oli paljon tarjolla ja toki monia muitakin sieniä piisaa.
Lauantaina ja sunnuntaina meno jatkui lasten suunnistusleirillä Nuuksion kansallispuistossa, jossa juoksentelimme lasten kanssa rastien perässä. Olin välillä ehdottaa, että unohdetaan mokomat rastit, haetaan korit ja eväät ja keskitytään tähän luonnosta nauttimiseen. Ymmärrättehän, kun olisi niin paljon kaunista kuvattavaa ja metsänantimia jokapuolella. Perhana kun kirmataan siellä kello kaulassa… Stop, stop, stop, yritin aina joka välissä huikata. No, ehkä toinen kerta rauhallisempaa metsässä samoilua.
Perjantaina tein jo osasta suppilovahveroita ihanan maukkaan ja simppelin pastan. Lisäsin suppisten kaveriksi lehtikaalia, joka sopii mielestäni kivasti monien sienten kaveriksi. Mitähän suppisherkkua seuraavaksi kokeilisi?
Simppeli suppilovahveropasta
300 g pastaa
rypsiöljyä
2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja hienonnettuna
5 lehtikaalen lehtiä keskiruoto poistettuna ja hienonnettuna
1 – 1 ½ l suppilovahveroita puhdistettuna ja pieneksi revittyinä
2 dl kermaa
½ dl aurinkokuivattuja tomaatteja hienonnettuna
1 tl timjamia tai kourallinen tuoretta
1 tl soijaa
1 rkl sitruunanmehua
suolaa ja mustapippuria
parmesaanijuustoa raastettuna maun mukaan
Valmistus:
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
Paista ensin sieniä kuumalla pannulla ilman rasvaa, että suurin osa nesteestä haihtuu.
Kaada pannulle sitten tilkka öljyä ja nakkaa sekaan nokare voita ja lisää pannulle valkosipuli ja lehtikaali. Kuullota seosta hetki.
Lisää kerma, aurinkokuivatut tomaatit ja mausteet. Kiehauta ja hauduttele kastiketta noin viisi minuuttia. Maista ja tarkista suola. Lisää tarvittaessa.
Tarjoa kastike pastan ja parmesaanijuuston kera.
Nyt on tosi hyvä suppisvuosi! Mä olen kerännyt jo toista kymmentä litraa, osa ollaan syöty heti, osan olen kuivannut. Pasta näytti herkulliselta!
Vau, onpas sielläkin hyvin löytynyt! Suppisvuosi näyttää tosiaan niin hyvältä, ettei tarvitse kuin astua metsään ja kori on täynnä. 🙂
No voi vaan kuvitella Bistroemon temuutusta metsässä, kun pihkaniskamuksujen lisäksi silmissä vilistää niitä ihania ”suppelivaaveloita” 😀 Sienipasta maistuisi mullekin 😋
Juu, siellä metsässä saattaa mulla olla vähän eri intressit kuin muulla porukalla, mutta sainhan myös suppiksia ja pastaa. 🙂