Kukkakaalihummus on ihanaa leivän päällä, dippinä tai falafelien ja salaatin seurana . Perinteinen hummus tehdään kikherneistä, mutta uunissa paahdettu kukkakaali sopii hummukseen yhtä oivallisesti.
Kukkakaalihummuksen teossa on vain sellainen pieni riski, että kokki popsii nuo ihanan mausteiset ja paahtuneet kukinnot ennenkuin ne pääsevät tehosekoittimeen. Ne ovat jo sellaisenaan mieletöntä herkkua, mutta niin on myös tämä hummus eli ehkä kannattaa paahtaa kukkaakaalia samaa tietä tuplasatsi!
Kukkakaalihummus
Kukkakaalihummus
1 ( n. 500g) kukkakaali 1 tl juustokuminaa 1 tl paprikaa ½ tl savupaprikaa suolaa ½ sitruunanmehu ½ -1 pieni valkosipulinkynsi 2 rkl tahinia oliiviöljyä
Valmistus:
1. Huuhtele kukkakaali, poista kanta ja irrota kukinnot ja puolita ne. Mausta kukinnot kulhossa juustokuminalla, savupaprikalla, paprikalla ja suolalla sekä tilkalla öljyä. 2. Paahda kukintoja 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat pinnaltaan hieman ruskeita. 3. Anna kukkakaalien jäähtyä hetki ja laita ne sitten tehosekoittimeen sitruunanmehun, kuoritun valkosipulin ja tahinin kanssa. Surauta tasaiseksi ja lisää lopuksi vielä oliiviöljyä. Maista ja tarkista suola. Lisää tarvittaessa. 4. Nosta hummus kulhoon ja ripottele halutessasi pinnalle hieman paprikamaustetta. 5. Tarjoa hummus esim. leivän, salaatin tai paahtuneiden kasvisten kera.
Lehtikaalitapenadea ja merileväkaviaaria Vähän aikaa sitten ilmestyi kokki ja ruokatoimittaja Anu Braskilta uusi vegaaniruokakirja Vegaanimättöä, jossa yksi sun toinen sekaanien herkku käännetään vegaaniksi. Muun muuassa mukaetanat herkkusienistä, mukalohta porkkanasta, mukamunakas kikherneistä, mukasavuporoa punajuuresta jne…
Vegaanimättöä -ruokakirja
Mättöruokiin kuuluvat tietty mm. texmex, burgerit, pizzat ja hodarit, joissa tällä kertaa muuta mielenkiintoista täytettä kuin vegenakkia. Levitteet, tahnat ja voit kääntyvät myös vegeksi. Luulen, että tässä riittää minulle paljon kiinnostavaa kokeiltavaa pitkäksi aikaa. Sen verran noviisi olen vielä vegerintamalla, vaikka ruokavalio vahvasti kasvispainotteinen. Tosin kokeiluni alkoi kirjan kesymmäistä päästä, mutta silti herkullisesta mausta tingimättä. Ensin testasin supernopean linssi-tomaattipastan, joka oli erittäin maukasta ja nimensä mukaisesti pikapikaa valmis. Kirjassa olisi ollut pastaan myös vegeparmesaanin ohje, mutta ravintohiivan puuttuessa kaapista raastoin päälle sekaanin parmesaania… Eihän tämä nyt niin haudanvakavaa meininkiä voi olla, kun kauhan varressa ja pöydässä on fleksaajia!
Merileväkaviaaria
Seuraavaksi himoitsin lehtikaalitapenadea, jonka kanssa pastassa oli merileväkaviaaria eli kasvisyöjän kaviaaria. Se valmistetaan merilevästä ja punainen väri saadaan siihen monesti karmiinilla (E120) tai musta lääkehiilellä ( E153). Karmiini on tehty kuivattujen kilpikirvojen munista ja rasvaosista, joten tiukkaa vegaanilinjaa noudattava ei voi sellaista merileväkaviaaria käyttää. Mielenkiintoista, taas oppii uutta! Lisäksi kuvittelin kasviskaviaarin olevan erikoiskauppatavaraa, mutta sitä löytyi lähikaupastani, kuten lukuisat muut vegetuotteet. Yllätyn aina uudestaan miten helppoa vegetuotteiden löytäminen on tänä päivänä – onnistuu monesti yhden lähikaupan taktiikalla. Kasvisyöjän kaviaari on edullista aitoon kaviaarin verrattuna, noin 5-6 € , 170 g purkki. On varmasti hyvää myös uunipottujen täytteenä.
Lehtikaalitapenadea ja merileväkaviaaria
Merileväkaviaari oli herkkua lehtikaalitapenaden kanssa, jotka mätettiin menemään tällä kertaa riisikakkupalojen päällä. Kirjassa tämä herkullinen yhdistelmä on kietaistu pastaan, mutta kirjailija vinkkaa käyttämään tapenadea myös levitteenä, dippinä, burgerin tai keiton lisämausteena. Ihanan monikäyttöinen, joten se ei jää varmasti jääkaappiin kuleksimaan. Seuraavaksi täytyy kokeilla jotain mättöjen mättöä, kuten vaikka hodaria, burgeria tai ”makkaraperunoita”. Tai miltäköhän maistuu vegaaninen maksalaatikko?
Hirmukiva kirja, vaikka alkuun hieman kiusasi, kun ensin kuvat ja lopussa vasta reseptit. Kertoo ehkä siitä, että onnistuneet kuvat herättivät samaa tietä ruokahaluni ja kärsimätön luonne heti koetuksella!
Riisikakkupaloja, lehtikaalitapenadea ja merileväkaviaaria
125 g lehtikaalia 2 dl kivettömiä vihreitä oliiveja 1-2 valkosipulinkynttä ( ohjeessa 2 , tässä 1) 4 rkl sitruunanmehua 4 rkl oliiviöljyä 2 rkl kurpitsansiemeniä ½ tl suolaa
Hienonna lehtikaalit ja oliivit. Kuori ja viipaloi valkosipulit. Yhdistä tapenaden ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimen kulhossa ja soseuta tasaiseksi tahnaksi.
Lisäksi : riisikakkuja varovasti kolmioiksi leikattuina, merileväkaviaaria ja paahdettuja pinjansiemeniä
Munakoiso on yksi mun lempi raaka-aine. Siitä syntyy aina uusi herkkuja, kuten tänään nämä lauantai-illan minipizzat. Kokkailuistani tietämättömät nimittäin täällä huutelivat , että ” tuoksuu ihan pizzalta.. mitä siellä on tulossa? ” No joo, pizzaa tavallaan!
Munakoisopizzat nyhtökauralla & chilihummuksella
Jääkaapissa oli yllättäen taas tuota Baba Foodsin oivallista chilihummusta sekä lisäksi nyhtökauraa ja fetaa. Näistä sai aivan mahtavat päälliset ihaniin munakoisopizzoihin. Nam, helppoa ja pirun hyvää!
Munakoisopizzat nyhtökauralla & chilihummuksella
1 iso munakoiso oliivi- tai rypsiöljyä chilijauhetta timjamia suolaa ja pippuria
Huuhtele ja leikkaa munakoiso viipaleiksi. Ripottele pintaan mausteet ja reilusti oliiviöljyä. Paahda viipaleita 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Käännä paiston puolivälissä.
Valmista nyhtökauratäyte. Kuumenna pannulla tilkka öljyä. Kuullota ensin valkosipulia ja sekoita siihen myös tomaattipyree. Lisää nyhtökaura ja tomaattikuutiot. Paista noin viisi minuutti. Mausta.
Levitä kypsien munakoisoviipaleiden päälle chilihummusta, sitten nyhtökauraa ja lopuksi fetaa.
