Kantarellaja näyttää löytyvän taas. Huippukausi koettiin heinä-elokuussa, mutta sen jälkeen en ole ehtinyt kantarellimetsiin. Lisäksi olen epäillyt, että paras kausi meni jo.
Viime viikolla bongasin Länsi-Uusimaalaisia kantarelleja Tammisaaren torilla ja muutaman päivän kuluttua mies kiikutti pussillisen kantarelleja suunnistusharjoituksista Espoosta. Kantarelleja on näköjään noussut uudelleen metsiin, joten kannattaa lähteä katselemaan, jos metsän kultaa tekee vielä tuoreena mieli.
Syksyllä olen usein soppatuulella. Keitin porkkanoista rakuunalla maustetun sosekeiton, johon lisäsin lopuksi lautasella rucolaa ja pannulla voissa paistettuja kantarelleja. Sienet voisi kenties lisätä suoraankin keittoon ja soseuttaa, mutta luulen ettei silloin ei tule ihan yhtä hyvää… Voissa paistetut kantarellit ja tuore rucola tuovat keittoon mukavaa puruntuntumaa ja pientä ylellisyyttä.
Herkullisia keittohetkiä!
Porkkana-kantarellikeitto
öljyä ja voita paistamiseen noin 1 l kasvislientä 1 dl valkoviiniä 1 sipuli 700 g porkkananoita 300 g ( jauhoista) perunaa esim. Rosamundaa 1 tl ranskalaista rakuunaa 1 tl chilikastiketta ( esim. sriracha) 1 tl sokeria suolaa ja mustapippuria 1 prk ricottajuustoa ( tai fetaa tai kermaa → makumieltymysten mukaan..) kourallinen tuoretta rakuunaa puoli punttia rucolaa
1 l kantarelleja
Valmistus:
Kuori kasvikset. Hienonna sipuli pieneksi ja pilko perunat ja porkkanat paloiksi.
Puhdista ja paloittele sienet.
Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota ensin sipulia. Lisää sitten perunat, porkkanat, kasvisliemi ja mausteet. Keitä kasvikset kypsiksi ja soseuta.
Lisää juusto ja rakuuna. Kuumenna ja sekoita.
Paista vielä kantarellit. Kuumenna pannu ilman rasvaa. Lisää kantarellit ja kiehauta niistä nesteet pois. Valuta. Lisää voita pannulle ja paista sienet. Mausta suolalla ja pippurilla.
Annostele ensin keitto lautaselle ja nosta sitten päälle paistettuja sieniä, vähän rakuunaa ja rucolaa.
Apposet Apposet ei ole kenties syksyn sesonkiherkku, mutta viime päivissä onkin ollut enemmän kesäistä fiilistä kuin syysmeinikiä. Apposia taitaa olla enää harvassa paikassa tarjolla, mutta minä löysin niitä vielä Tammisaaren torilta ollessani Länsi-Uusimaa kierroksella. Seuraavana päivänä heitin kesäherkut kattilaan.
Apposet
Apposet eli keitetyt herneet ovat herkullista naposteltavaa voisulan kanssa. Kypsä herneenpalko kastetaan voisulaan ja sitten vain kypsät herneet vedetään hampaiden välistä suuhun. Nam, pieni hyppy hetkeksi takaisin kesään!
Apposet eli keitetyt herneet
2 l herneitä (sokeriherneitä) 3 l vettä 2-3 rkl suolaa
Lisäksi: voisulaa
Valmistus:
Keitä herneet kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä kypsiksi, noin 10 minuuttia. Valuta lävikössä ja nauti voisulan kera.
Lumo Matkailu ja Slow Food Västnyland kutsuivat minut ruokaretkelle Raaseporiin ja Inkooseen. Lähdimme pienellä bloggariporukalla Helsingistä ensin kohti Inkoota. Reissun oppaana toimi Läntisen Uudenmaan ja Slow Food Västnylandin aktiivi ja asiantuntija Bitte Westerlund.
Westerby Gård
Westerby Gård – Ravintola ja boutique hotelli kartanomiljöössä Inkoossa
Pikkubussi vei meidät ensimmäisenä idylliseen Westerby Gårdin kartanomiljööseen, joka sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Helsingistä eli sinne on vain vaivainen tunnin ajomatka. Viimeiset kilometrit huristeltiin mutkittelevaa hiekkatietä pitkin. Keskellä kaunista kultturimaisemaa on vastassa upea tila, jonka kahdesta erillisestä rakennuksesta löytyvät ravintola ja hotelli.
Gunilla, Jyri ja Jeanette
Kartanon hyväntuuliset omistajat Gunilla Wikström ja Jeanette Bäckström esittelivät meille ensin hotellirakennuksen, josta löytyy kymmenen persoonallista ja yksilöllistä hotellihuonetta. Hotellihuoneet ovat tyylillä ja taidolla sisustettuja.
Hotellista siirrymme kartanon sydämeen eli ravintolasaliin hyvän ruoan äärelle. Keittiömestari Jyri Sillanpää oli valmistanut meille juuri savustettua lohta, tillirisoton ja upeiden tilbehöörien kera. Annos oli trendikkäästi kannellisessa purkissa, josta avatessa nousi huumaava savukalan tuoksu. Kyytipojaksi kuohuvaa, skål! Voiko matka paremmin alkaa.
Pieni viivähdys vielä kauniissa pihapiirissä ennen kuin matka jatkui kohti Tammisaarta. Westerby Gårdiin haluan palata toisenkin kerran. Olisipa aukioloajat laajemmat syksystä eteenpäin, koska paikka ei ole yhtään kauempana kuin esimerkiksi suosittu Porvoo.
Tammisaaren tori – Lähituottajien herkkuja keskiviikkoisin ja lauantaisin
Tammisaaressa bussi vei meidät ensin torille, jossa on toripäivä keskiviikkoisin ja lauantaisin. Sieltä löytää muun muassa lähituottajien marjat, kasvikset, kalat ja savulihat. Torilla oli mukava rupatella hetki torikauppiaiden kanssa. Jos olisi ollut kylmäkassi mukana, niin olisin kyllä pakannut mukaan esimerkiksi Ekenäs Rökerin kylmäsavulihaa. Voi pojat ja tytöt, miten hyvää se oli! Ostin mukaan kuljetusta paremmin kestäviä apposia, joilla herkuteltiin kotona.
Tammisaaren torilla
Hotelli Sea Front Tammisaari – Rapumestari Jannen ravut ja Mustion Panimon olutta
Torilta oli lyhyt siirtymä hotelli Sea Frontiin, jossa meitä odotti Tammisaaren kuuluisin rapujen keittäjä Janne Ekholm. Janne keittää kesän aikana noin 80 000 – 100 000 rapua, joita osaavat kysellä niin paikalliset asukkaat kuin mökkiläiset, purjehtijat ja välillä tilauksia tulee Helsinkiä myöden. Hänellä voi siis uskoa olevan taito hyppysissä paremmin kuin hyvin. Jannen rapujen salaisuus on tilli, jonka käytössä ei pihtailla ja tillin toimittaja on tarkkaan valittu. Tilliä kuuluu rapusesongin aikana huikeat määrät.
Rapuja!Janne Ekholm
Ravut olivat arvatenkin taivaallisen hyviä Wi-boxin fenkolinleivän kera. Kyytipoikana nautimme Mustion panimon Amber Ale olutta, joka toimi loistavasti rapujen kanssa.
Mörby Gård – Aito luomumaatila ja tilakauppa Raaseporin maaseudulla
Tammisaaresta matka jatkui vartin ajomatkan päähän Mörbyn luomutilalle, joka sijaitsee maaseudulla Pohjanpitäjänlahden länsirannikolla. Tilan omistaja Anni Alm otti meidät iloisesti vastaan ja hän lähti oitis johdattamaan bloggarit keskelle aitoa maalaisidylliä eli lehmälaitumien viereen. Laitumien vieressä nautimme Annin keittämät kahvit ja hänen leipomia herkullisia kaurakeksejä oman pellon kaurasta. Mörby Gårdissa on myös tilakauppa, josta löytyy muun muassa luomutuotettua spelttiä, jauhoja, naudanlihaa ja hunajaa sekä paljon muuta. Mörby Gårdin luomuspelttipasta on valittu vuoden 2015 Länsi-Uusimaalaiseksi tuotteeksi.
Mörby Gårdin Anna Alm
Delitukku ja Ravintola Glöden – Kulinaristin herkkukeidas Pohjankurussa
Ja hups, taas oli aika hypätä bussiin ja kohti Pohjankurussa olevaa Delitukkua. Rakennus on kenties ulkoapäin harhaanjohtavan näköinen ostoskompleksi, mutta sisältä löytyy kulinaristin kaksi herkkukeidasta. Ensin lähiruokatuottajien herkkuja myyvä Delitukku ja vähän peremmältä löytyy ravintola Glöden. Ravintolaa ja kauppaa meille oli esittelemässä paikan ystävällinen isäntä Jan Westman. Hän on myös mies tunnettujen West Charkin luomulihojen takana. Pienistä makupaloista jo huomaa, että tässä ravintolassa kaikki tehdään täydellisellä pieteetillä. Suosittelen! Tänne(kin) täytyy ehdottomasti tulla uudelleen.
Köttkontrollen – Aito ja oikea lihakauppa sekä gastropub vanhassa lihatarkastamossa keskellä Karjaata
Ja matka jatkui taas, jotta voin hämmästellä lisää. Kukapa arvaisi, että keskellä Karjaata on huippuhieno lihakauppa Köttkontrollen, josta saa lähellä tuotettua lihaa ja kaikki eläimen ruho-osat käytetään turvasta häntään. Tiskin takana oli meille lihoista kertomassa lihakauppias Pontus Berglund. Hän toimii myös paikallisen Slow food-liikkeen toiminnanjohtajana.
Köttkontrollen lihakauppa
Köttkontrollen ei ole vain laadukas lihakauppa, vaan yläkerrasta löytyy myös ravintola. Tämä rustiikkisia makuja tarjoava ravintola on tietenkin erityisesti lihan ystäville, mutta ei täällä kasvisyöjääkään jätetä hätään. Kokki Samuel Mikander oli tehnyt meille pieniä gastropubityylisiä herkkuja. Ihmettelin jälleen, mitä kaikkea mahtavan hyvää Länsi-Uudenmaan pikkukaupungit kätkevät sisälleen. Suosittelen lämpimästi suunnittelemaan ruokamatkaa myös Karjaalle!
Pää oli jo pyörällä kaikesta. Ruokatarjonnan lisäksi olimme kuulleet myös alueen histroriasta ja mielenkiintoisista kartanoista, joissa olisi myöskin antoisaa poiketa. Vielä kuitenkin yksi pysähdys ennen Helsinkiä.
Sjundbyn jäätelöä vanhasta viljamakasiinista
Sjundbyn jäätelö – Käsityöjäätelöä vanhassa viljamakasiinissa Siuntiossa
Siuntossa Sjundbyn kosken rannalla saimme nauttia vanhassa viljamakasiinissa Sjundbyn jäätelöä. Ihastuttavat jäätelöt valmistetaan pientuotantona lähimetsien ja puutarhojen marjoista. Makasiinikahvila on vain kesäaikaan auki, mutta nyt meitä varten ovet olivat jälleen avattu. Tänne kannattaa ehdottomasti kesäaikaan poiketa kahville ja jätskille. Viljamakasiinin vieressä on uljas Sjundbyn linna.
Todella hieno reissu mukavassa seurassa, joka tarjosi runsaasti mielenkiintoisia ruoka- ja matkakohteita. Suosittelen lämpimästi ruokaretkiä läntisille Uudellemaalle, mutta ennen matkalle lähtöä kannattaa tarkistaa aukioloajat paikkojen omilta verkkosivuilta. Minut alueen ruoka- ja matkailutarjonta ainakin yllätti iloisesti!
