Vichyssoise & mantelinen yrttitahna Vichyssoise eli purjo-perunasosekeitto saa tällä kertaa vihertävän sävyn lehtikaalista. Lehtikaalin vihreä purjo-perunasosekeitto löytyi Jamie Oliverin kirjasta: Arjen superuokaa perheille. Keiton ohessa oli myös näiden herkullisten lisukeleipien resepti.
Minun sopastani ei tullut ihan yhtä pirtsakan vihreää kuin Jamien keitosta. Johtui kenties siitä, että käytin kolmanneksen vähemmän lehtikaalia ja laitoin myös desin kermaa joukkoon. Keitto oli jokatapauksessa ihanan makuista ja leivät olivat mitä parhaimpia keiton kera!
Ihanaa viikon alkua!
Vichyssoise eli purjo-perunasosekeitto
voita ja oliiviöljyä 1 pieni sipuli 1 (noin 300-400g) iso purjo 4 keskikokoista jauhoista perunaa 100 g lehtikaalia noin 8 dl kasvislientä 1 dl kermaa suolaa ja mustapippuria
Kuori ja kuutioi perunat. Halkaise ja huuhtele purjo. Leikkaa viipaleiksi. Kuori ja hienonna sipuli. Huuhtele lehtikaali ja ota lehtiruoto pois. Hienonna.
Kuumenna voi kattilassa ja kuullota ensin muutama minuutti sipulia ja purjoa. Lisää perunat ja jatka kuullottamista vielä muutama minutti. Lisää kuuma kasvisliemi ja lehtikaali. Anna keiton kiehua hiljalleen, välillä sekoitellen kannen alla noin 15- 20 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä.
Soseuta sillä välin sauvasekoittimella levite karkeaksi tahnaksi.
Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää kerma. Kuumenna. Mausta suolalla ja pippurilla.
Silppua halutessasi yrttejä joukkoon. Tarjoa kuumana tai kylmänä.
Paahda leivät ja tarjoa ne mantelisen yrttitahnan kera.
Kantarelli-lehtikaalirisoton pohjana toimii äidiltäni vohkittu maailman parhaimman lehtikaalirisoton ohje. Siinä lehtikaali kiehautetaan ennen risottoon lisäämistä kermassa ja soseutaan sitten sauvasekoittimella sileäksi tai vähän karkeaksi – miten nyt tykkää. Lopputulos on jokatapauksessa paljon samettisempi kuin vain paistamalla lehtikaalisuikaleet. Ja nyt tämä risottoihanuus täydennetään voissa paistetuilla kantarelleilla. Ehkä arvaatkin jo mikä makuelämys koittaa tämän kaksikon kanssa!
Kantarelli-lehtikaalirisotto
Lehtikaali sopii myös mainiosti tattien kaveriksi. Kannattaa vilkaista lisäksi tatti-lehtikaalitagliatellin resepti, jos onni on potkaissut tattiapajilla. Blogista löytyy myös suosittu kantarellirisoton ohje, jos lehtikaali ei ole sinun makuusi.
Mahtavan makuista ja runsassatoista sienivuotta! 🙂
Kantarelli-lehtikaalirisotto
oliiviöljyä ja voita paistamiseen 1 pieni sipuli 2 valkosipuli 1 dl valkoviiniä 6-7 dl kasvislientä (1 rkl kuivattuja mustartorvisieniä murskana) 1 l kantarelleja 150 g lehtikaalia 2 dl ruokakermaa 3 rkl sitruunamehua suolaa ja mustapippuria 1 dl parmesaania raastettuna
Valmistus:
Kuori ja hienonna sipulit. Puhdista ja leikkaa sienet pienemmäksi. Poista lehtikaalista paksu lehtiruoti ja hienonna se pieneksi.
Kuumenna paistinpannu. Päästä nesteet ensin kantarelleista ja lisää sitten nokare voita ja paista kantarellit. Jätä kantarellit odottamaan.
Kiehauta toisessa kattilassa hienonnettu lehtikaali, kerma, sitruunanmehu, suola ja pippuri. Soseuta sileäksi tai vähän karkeammaksi oman makusi mukaan sauvasekoittimella . Jätä odottamaan.
Kuullota sipuleita öljyssä ja voissa. Lisää riisi ja jatka kuullottamista sen aikaa, että öljy imeytyy riisiin. Kaada viini joukkoon ja anna kiehahtaa. Lisää murskatut mustatorvisienet (ei pakollinen) ja lisäile sitten kasvislientä vähitellen, kunnes riisi alkaa olla kypsää. Lisää joukkoon paistetut kantarellit ja kaada kuuma kerma-lehtikaaliseos risoton joukkoon. Lisää samalla parmesaani ja sekoita.
Maista ja tarkista suola.
Tarjoa heti.
Viinivinkki: Kantarelli-lehtikaalirisoton seuraksi sopii hapokas ja mineraalinen riesling, esimerkiksi Jean-Baptiste Adam Ranskasta.
Vappu Pimiän suosittu reseptikirja sai lokakuussa kakkososan. Kirjan julkkareita juhlittiin Salutorgetissa, jonne säteilevä ja superenerginen Vappu oli itse tehnyt ihanat tarjottavat. Siellä sain muiden vieraiden kanssa maistella kirjan ihastuttavaa mustikka-kardemummakakkua, maukkaita avokadoleipiä ja koukuttavan hyvää metwurstitahnaa ruisnappien kera.
Mustikka-kardemummakakkua isänpäivänä
Kirja pääsi heti kotona käyttöön. Mustikka-kardemummakakku sai isänpäivänä lisää faneja, kun oman perheeni lisäksi meillä olivat vieraina omat vanhempani ja mieheni isä puolisonsa kanssa. Kakku sopi upeasti isänpäivän juhlintaan ja se on kiva juhlatarjottava siinäkin mielessä, kun sen voi leipoa edellisenä iltana jo valmiiksi. Minulle ainakin iskee helposti paniikki, jos kaikki tarjottavat pitää loihtia samana päivänä. Kuorruttaminen käy nopsaa seuraavana päivänä. Pensasmustikat korvasin kotimaisilla kuivatuilla mustikoilla ja tuoreilla mintun lehdillä. Lisäksi isit ja muu väki pääsivät myös herkuttelemaan alkuruokana Vapun avokadoleivillä, joiden seuraksi tein kurpitsa-vuohenjuustokeittoa.
Kirjassa on myös usempi lehtikaaliresepti, joista caesarsalaatin ystävänä innostuin kokeilemaan lehtikaalicaesaria. Tähän reseptiin Vappu oli saanut innoituksen matkallaan Yhdysvalloissa, jossa lehtikaali vasta suosittua onkin!
Lehtikaalicaesar
Pikkaisen tein eri tavalla, en paljon, mutta niinhän meillä jokaisella on omat kokkausjuttunsa. Lehtikaalia en laittanut salaattiin raakana, koska se ei vain minun vatsalle sovi sellaisenaan. Kypsennän lehtikaalin salaattiin aina hellästi höyryssä. Näin värit säilyvät kauniina, mutta rakenne pehmenee. Laitoin caesariin myös kahden väristä lehtikaalia, koska punainen lehtikaali on myös upean värinen.
Caeserkastike toimii todella kivasti lehtikaalin kanssa. Ainoastaan pikkaisen häiritsi kastikkeen lievä kitkeryys. Mietin, että olisiko valkoviinietikan tilalle pitänyt sittenkin olla perinteinen worcestershirekastike, jota yleensä käytetään caesarkastikkeessa. Kokeilen sitä seuraavalla kertaa, koska muuten ihastuin kovasti tähän salaattiin.
Lehtikaalicaesar
Vapun reseptikirjasta löytyy lisää toinen toistaan herkullisimpia ja mutkattomia ruokaohjeita, joihin raaka-aineet löytyvät varmasti aika monesta marketista. Kirjan hittireseptiksi saattaa nousta Vapun itse kehittelemä banaanipehmis. Vappu itse pyrkii välttelemään herkkuja arkena, mutta joskus voi vaikka tiistai-iltana herkkuhammasta kolottaa. Viidessä minuutissa valmistuva sokeriton banaanipehmis on oiva helpotus herkkujen himoon silloin, kun ei ehkä pitäisi herkutella…
Kiva ja kotoinen kirja tuo ruokailoa arkeen ja juhlaan. Mainio ruokakirja, vaikka sinne pukin konttiin!
Lehtikaalicaesar
250 g lehtikaalia 2-3 viipaletta ruis- tai maalaisleipää ( Vapun versiossa ruista, minulla maalaisleipää, joka olisi muuten vanhentunut) loraus oliiviöljyä ripaus suolaa parmesaania lastuina
Caesarkastike:
3 sardellifileetä 1 valkosipulinkynsi 1 kananmuna ½ tl dijonsinappia ½ rkl valkoviinietikkaa ½ sitruunanmehu 2-2 ½ dl rypsi- tai oliiviöljyä ( Vapun versiossa rypsi, minä käytin oliiviöljyä) mustapippuria myllystä suolaa
Valmistus:
Tee ensin kastike. Pienennä hieman sardellifileitä ja kuori ja hienonna valkosipuli. Laita kaikki ainekset öljyä lukuunottamatta korkeaan sekoitukulhoon. Surauta sauvasekoittimella ne ensin sekaisin. Ala sitten lisäämään öljyä ohuena vanana koko ajan sekoittaen, kunnes kastike paksunee. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Kastike säilyy jääkaapissa pari päivää.
Pilko leivät pieniksi paloiksi. Kuumenna pannu ja kaada siihen tilkka öljyä. Paista leipäpalat rapeiksi ja ripottele vähän suolaa päälle.
Poista lehtikaalista kova ruoti. Huuhtele ja revi pieneksi. Jos haluat vähän lehtikaaliin vähän pehmeämmän rakenteen niin höyrytä sitä 2-3 minuuttia. Jäähdytä höyrytyksen jälkeen nopeasti kylmässä vedessä ja purista vesi pois.
Sekoita kastike hyvin lehtikaalin joukkoon. Sitä on aika reilusti, itse käytin siitä noin puolet. Ripottele pinnalle krutonkeja ja vuole parmesaanista lastuja.
Tarjoile heti.
Resepti pienin muunnoksin: Vappu Pimiä, Vapun reseptikirja 2, Cozy Publishing
Kiitos kustantajalle ja Vapulle ihanasta kirjasta!
