Aihearkisto: Kasvisherkkuja

Paahdettu kukkakaalisalaatti ja vuohenjuusto-sitruunakastike

Paahdettu kukkakaalisalaatti ja vuohenjuusto-sitruunakastike
Paahdettu kukkakaalisalaatti ja vuohenjuusto-sitruunakastike

Tämä paahdettu kukkakaalisalaatti ja vuohenjuusto-sitruunakastike on niin hyvää, että se saa vieraani aina huokailemaan onnellisena ja kyselemään tarkemmin mitä tässä on… Itseäni en voi kehua reseptin kehittelijäksi, vaan kunnia kukkakaalisalaatista kuuluu oikeasti Vege! ruokakirjan tekijöille Alex Niemiselle ja Riikka Sukulalle.

Vege! kirjan kukkakaaliresepteillä tuntuu voittavan pahimmatkin kukkakaalin vastustajat puolelleen. (Lukuunottamatta muutamaa itsepintaista pientä kananpoikaa…) Kannattaa kokeilla myös pizzatyyppistä kukkakaalicrustia. Uskon, että hämmästyt ja ihastut!

Paahdettu kukkakaalisalaatti ja vuohenjuusto-sitruunakastike

1 kukkakaali (500-700 g)
150 g salaattisekoitusta
oliiviöljyä
suolaa

250 g vuohenjuustoa ( pehmeää)
½ sitruunan mehu
1 tl raastettua sitruunan kuorta ( pese hyvin)
1- 1 ½ dl maitoa
1 tl hienonennettua rosmariinia
suolaa ja pippuria myllystä

Valmistus:

Pese ja leikkaa kukkakaali pieniksi kukinnoiksi. Öljyä ja suolaa kukinnot kulhossa ja kaada ne leivinpaperilla vuoratun pellin päälle. Paahda uunissa 225 asteessa noin 10 minuuttia, niin että kukinnot saavat vähän väriä pintaan, mutta jäävät kuitenkin napoiksi. (Kirjassa paahdetaan pannulla.)

Ota paksu ”kuori” juustosta pois, jos käytät pötkössä olevaa vuohenjuustoa. Notkista vuohenjuusto sitruunanmehulla. Lisää maitoa ja mausteet.

Kastike saostuu helposti, mutta maidolla muuttuu helposti taas juoksevaksi.

Lähde: Vege! Alex Nieminen ja Riikka Sukula (reseptiin tehty pieniä omia muutoksia)

Valkoista parsaa ja korvasienikastike sherryllä

Valkoista parsaa ja korvasienikastiketta
Valkoista parsaa ja korvasienikastiketta

Meillä jatkuu keväisten sienien ja villiyrttien sesonki. Ja parsa jatkaa kanssa parrasvaloissa paistattelua. Tein elämäni ensimmäisen korvasienikastikkeen viikonloppuna poimituista sienistä. Amatöörinä onnistuin jo yhden korvasienisatsin ”pilaamaan” keitossa, kun laitoin erään ohjeen mukaan keittoon myös pinaattia. Ei keitto sentään ollut syömäkelvotonta, mutta väri oli harmikseni myrkynvihreä. Mietinkin, että onko väri mahdollisesti joku enne ja olisiko keitto parempi jättää syömättä… Tartuin kuitenkin rohkeasti lusikkaan ja koko epäkuvauksellinen keitto hävisi lautaseltani. Ja olen elossa!

Sherryllä maustetusta korvasienikastikkeesta tuli sitten onnistuneempi annos, jota kehtasi ylpeänä esitellä kameralle. Korvasieniruokien valmistukseni jatkuu siis varsin kehityskelpoiseen suuntaan. Ruoanvalmistuksessa pitäisi aina muistaa ”keep it simple”! Isäntäkin vaikutti varsin tyytyväiseltä, vaikka maistui hänelle se vihertävä sienisoppakin. Hän on niin kohtelias!

Herkuttelimme korvasienikastikkeen valkoisten parsojen kanssa. Oiken hienostunut kokonaisuus, joka kaipasi koristeeksi vain muutaman pihalta poimitun ruohosipulin varren. Ja kun tuli melkein juhlafiilis, niin lasiin tilkkanen ranskalaista Pinot Grisiä Alsacesta.

Aromikkaan ja hienostuneen makuinen korvasieni sopii kastikkeisiin ja keittoihin. Se on lisäksi oivallinen lisuke kala-, liha- tai kasvisruoille. Korvasieni pitää vain esikäsitellä oikein, koska tuoreena se on tappavan myrkyllinen.

Korvasienen myrkyllisyys poistuu, kun sienet keitetään kahteen kertaa runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) kerrallaan vähintään viiden minuutin ajan. Sienet myös huuhdellaan hyvin runsaassa vedessä keittokertojen jälkeen. Keittotila täytyy tuulettaa kunnolla keittämisen aikana.

Korvasientä kasvaa koko maassa. Sitä kannattaa etsiä kuivista kangasmetsistä, vanhoilta avohakkuupaikoilta tai polkujen sekä metsäteiden varsilta. Me löysimme korvasieniä avohakkuupaikalta, jossa niitä osin kasvoi sorankin keskellä. Se tuntui varsin uskomattomalta kasvupaikalta. Olimme saaneet vähän vihiä tästä paikasta, mutta ei siitä enempää..

Kivisoran keskelle noussut korvasieni
Kivisoran keskelle noussut korvasieni

Sienistä on tullut minulle aikuisena mieluinen harrastus. Lapsena poimimme äidin kanssa rouskuja. Rakastin niiden poimimista, mutta en silloin suostunut syömään luonnonsieniä. Kehtaanko sanoa… No kehtaan, että söin vain silloin niitä kamalia purkkiherkkusieniä. Olen oppinut syömään luonnonsieniä vasta 25-vuotiaana. Sitten sienihulluus on vienyt mennessään, vaikka sienituntemukseni rajoittuu edelleen aika pieneen joukkoon. Mies olisi aina innokas laajentamaan sienestystä syksyllä uusiin sieniin, mutta minua vaivaa edelleen pieni sieniskeptisyys.

Mutta hienoa, kun sienestyksemme laajeni nyt keväiseen korvasieneen. Syksyllä mennään taas kantarellien, suppilovahveroiden ja tattien perässä. Ja eihän sitä tiedä, jos olisi jo jonkun uuden sienen vuoro…

Korvasienisaalis
Korvasienisaalis

Hyvää ja herkullista sienivuotta 2015 !

P.S. Blogistani löytyy jo monta sienireseptiä avainsanalla sienet.

Keitettyä valkoista parsaa

500 g valkoista parsaa
1 rkl suolaa
½ rkl sokeria
2 l vettä

Korvasienikastike

voita
150 g tuoreita, ryöpättyjä korvasieniä
2 pientäsalottisipulia
1 tl kuivattua timjamia
½ dl kuivaa sherryä
2 dl kuohu-tai ruokakermaa
1 tl suolaa
pari kierrosta valkopippurimyllystä
ruohosipulia

Kuori parsat ( nupusta alaspän). Poista tyvestä puumainen osa ( noin 3-5 cm) . Kiehauta vesi. Lisää suola ja sokeri. Lisää parsat. Valkoinen parsa vaatii vähän pidemmän keittoajan, noin 7-10 minuuttia. Varo ylikeittämistä, parsan kuuluu jäädä napakaksi.

Valuta kypsät parsat hyvin.

Keitä korvasienet kahteen kertaa runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) kerrallaan vähintään kymmenen minuutin ajan. Sienet myös huuhdellaan hyvin runsaassa vedessä keittokertojen jälkeen. Keittotila täytyy tuulettaa kunnolla keittämisen aikana.

Kuori ja hienonna sipuli. Puristele korvasienet kuiviksi ja pilko ne pieniksi.Kuullota sipulia voissa. Lisää korvasienet. Paista 3-4 minuuttia. Mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla.

Lisää sherry ja anna seoksen kiehahtaa. Lisää lopuksi kerma. Keitä kokoon noin 5 minuuttia. Tarkista suola. Lisää tarvittaessa.

Nosta parsat lautasella ja kaada kastiketta päälle. Koristele ruohosipulilla.

Annos on alkuruoan kokoinen, mutta lisäämällä siihen paistettua kalaa tai lihaa saat siitä hyvän pääruoan.

Nokkosletut ja katkarapu-fetamousse

Nokkosletut ja katkarapu-fetamousse
Nokkosletut ja katkarapu-fetamousse

Toin mökkimatkaltamme mukanani myös nokkosia. Toki nokkosia saisi kerättyä täältä kaupungistakin, mutta minusta tuntuu mukavammalta, kun saa hortoilla puhtaassa maaseutumaisemasta. Keräsin nokkosia ensimmäistä kertaa, vaikka olenkin tietänyt niiden suuremmoisen ravintoarvon ja monikäyttöisyyden jo aikaisemmin.

Maineikas nokkonen ei ole siis pelkkä rikkakasvi, vaan ravinteikas ravintopommi. Kuitu- ja proteiinipitoisessa nokkosessa on runsaasti kalsiumia, rautaa, magnesiumia, kaliumia, fosforia sekä A-, C, – E ja K- vitamiineja. Esimerkiksi C-vitamiinia siinä on moninkertainen määrä appelsiiniin verrattuna ja samoin rautarvoissa se päihittää pinaatin mennen tullen.

Nokkonen
Nokkonen

Pinaatin tavoin sitä voi hyödyntää kastikkeisiin, keittoihin, piirakoihin, ohukaisiin, leipiin ja sämpylöihin. Kuivattuna se sopii myös viherjauheisiin ja yrttijuomiin.

Nokkosen versot kerätään nuorina ennen sen kukintaa. Kerätessä on hyvä olla paksut suojakäsineet, jotta säästyy nokkosen polttavilta pistoilta. Nokkosta löytää monista paikoista. Sitä ei kannata kuitenkaan kerätä typpipitoisista paikoista kuten navetan tai kompostien läheisyydestä. Typpirikkaissa kasvupaikoissa nokkoseen kerääntyy liian suuria määriä ihmiselle haitallista nitraattia.

Nokkosen versot ryöpätään ennen käyttöä. Ryöppäys vähentää poltinkarvojen pistävyyttä ja alentaa nitraattipitoisuutta. Ryöppäyksessä versot käytetään noin minuutin ajan kiehuvassa vedessä. Tämän jälkeen nokkonen jäähdytetään heti kylmässä vedessä ja puristetaan kuivaksi. Ryöpätyn nokkosen voi myös pakastaa, jos sille ei ole heti käyttöä.

Keväinen järvimaisema
Keväinen järvimaisema

Nokkosletut olivat herkullisia. Niiden kanssa nautimme katkarapu-fetamoussea, jonka valmisti keittiössä minun ihana tyttäreni. Mukavaa, kun keittiössä häärää aina silloin tällöin kanssani innokkaita nuoria kokkaajia.

Nokkosletut

7 dl maitoa
3 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 ½ tuoreita nokkosia eli noin 1 ½ dl nokkosta ryöpättynä

Katkarapu-fetamousse

180 g katkarapuja sulatettuna
200 g fetajuustoa pieneksi murennettuna
1,5 dl ranskankermaa
1 tl hunajaa
2 rkl sitruunanmehua
pippuria
ripaus suolaa
1 kourallinen tuoretta tilliä silputtuna
1 kourallinen lehtipersiljaa

Valmistus:

Vatkaa jauhot ja maito sekaisin. Vispaa sitten kananmunat taikinan joukkoon. Lisää lopuksi suola ja ja pieneksi hienonnettu ryöpätty nokkonen. Sekoita.

Anna taikinan turvota puolisen tuntia.

Tee lettutaikinan turvotessa katkarapu-fetamousse.

Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Laita jääkaappiin lettujen paistamisen ajaksi.

Paista nokkosletut voissa ja öljyssä pienellä tai isolla pannulla.