Meillä jatkuu keväisten sienien ja villiyrttien sesonki. Ja parsa jatkaa kanssa parrasvaloissa paistattelua. Tein elämäni ensimmäisen korvasienikastikkeen viikonloppuna poimituista sienistä. Amatöörinä onnistuin jo yhden korvasienisatsin ”pilaamaan” keitossa, kun laitoin erään ohjeen mukaan keittoon myös pinaattia. Ei keitto sentään ollut syömäkelvotonta, mutta väri oli harmikseni myrkynvihreä. Mietinkin, että onko väri mahdollisesti joku enne ja olisiko keitto parempi jättää syömättä… Tartuin kuitenkin rohkeasti lusikkaan ja koko epäkuvauksellinen keitto hävisi lautaseltani. Ja olen elossa!
Sherryllä maustetusta korvasienikastikkeesta tuli sitten onnistuneempi annos, jota kehtasi ylpeänä esitellä kameralle. Korvasieniruokien valmistukseni jatkuu siis varsin kehityskelpoiseen suuntaan. Ruoanvalmistuksessa pitäisi aina muistaa ”keep it simple”! Isäntäkin vaikutti varsin tyytyväiseltä, vaikka maistui hänelle se vihertävä sienisoppakin. Hän on niin kohtelias!
Herkuttelimme korvasienikastikkeen valkoisten parsojen kanssa. Oiken hienostunut kokonaisuus, joka kaipasi koristeeksi vain muutaman pihalta poimitun ruohosipulin varren. Ja kun tuli melkein juhlafiilis, niin lasiin tilkkanen ranskalaista Pinot Grisiä Alsacesta.
Aromikkaan ja hienostuneen makuinen korvasieni sopii kastikkeisiin ja keittoihin. Se on lisäksi oivallinen lisuke kala-, liha- tai kasvisruoille. Korvasieni pitää vain esikäsitellä oikein, koska tuoreena se on tappavan myrkyllinen.
Korvasienen myrkyllisyys poistuu, kun sienet keitetään kahteen kertaa runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) kerrallaan vähintään viiden minuutin ajan. Sienet myös huuhdellaan hyvin runsaassa vedessä keittokertojen jälkeen. Keittotila täytyy tuulettaa kunnolla keittämisen aikana.
Korvasientä kasvaa koko maassa. Sitä kannattaa etsiä kuivista kangasmetsistä, vanhoilta avohakkuupaikoilta tai polkujen sekä metsäteiden varsilta. Me löysimme korvasieniä avohakkuupaikalta, jossa niitä osin kasvoi sorankin keskellä. Se tuntui varsin uskomattomalta kasvupaikalta. Olimme saaneet vähän vihiä tästä paikasta, mutta ei siitä enempää..

Sienistä on tullut minulle aikuisena mieluinen harrastus. Lapsena poimimme äidin kanssa rouskuja. Rakastin niiden poimimista, mutta en silloin suostunut syömään luonnonsieniä. Kehtaanko sanoa… No kehtaan, että söin vain silloin niitä kamalia purkkiherkkusieniä. Olen oppinut syömään luonnonsieniä vasta 25-vuotiaana. Sitten sienihulluus on vienyt mennessään, vaikka sienituntemukseni rajoittuu edelleen aika pieneen joukkoon. Mies olisi aina innokas laajentamaan sienestystä syksyllä uusiin sieniin, mutta minua vaivaa edelleen pieni sieniskeptisyys.
Mutta hienoa, kun sienestyksemme laajeni nyt keväiseen korvasieneen. Syksyllä mennään taas kantarellien, suppilovahveroiden ja tattien perässä. Ja eihän sitä tiedä, jos olisi jo jonkun uuden sienen vuoro…
Hyvää ja herkullista sienivuotta 2015 !
P.S. Blogistani löytyy jo monta sienireseptiä avainsanalla sienet.
Keitettyä valkoista parsaa
500 g valkoista parsaa
1 rkl suolaa
½ rkl sokeria
2 l vettä
Korvasienikastike
voita
150 g tuoreita, ryöpättyjä korvasieniä
2 pientäsalottisipulia
1 tl kuivattua timjamia
½ dl kuivaa sherryä
2 dl kuohu-tai ruokakermaa
1 tl suolaa
pari kierrosta valkopippurimyllystä
ruohosipulia
Kuori parsat ( nupusta alaspän). Poista tyvestä puumainen osa ( noin 3-5 cm) . Kiehauta vesi. Lisää suola ja sokeri. Lisää parsat. Valkoinen parsa vaatii vähän pidemmän keittoajan, noin 7-10 minuuttia. Varo ylikeittämistä, parsan kuuluu jäädä napakaksi.
Valuta kypsät parsat hyvin.
Keitä korvasienet kahteen kertaa runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) kerrallaan vähintään kymmenen minuutin ajan. Sienet myös huuhdellaan hyvin runsaassa vedessä keittokertojen jälkeen. Keittotila täytyy tuulettaa kunnolla keittämisen aikana.
Kuori ja hienonna sipuli. Puristele korvasienet kuiviksi ja pilko ne pieniksi.Kuullota sipulia voissa. Lisää korvasienet. Paista 3-4 minuuttia. Mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla.
Lisää sherry ja anna seoksen kiehahtaa. Lisää lopuksi kerma. Keitä kokoon noin 5 minuuttia. Tarkista suola. Lisää tarvittaessa.
Nosta parsat lautasella ja kaada kastiketta päälle. Koristele ruohosipulilla.
Annos on alkuruoan kokoinen, mutta lisäämällä siihen paistettua kalaa tai lihaa saat siitä hyvän pääruoan.
Hieno juttu, hienot kuvat ja ruokakin on varmaan maistuvaa. En ole vielä koskaan korvasieniä maistanut. Silloin aikoinaan oli mustarouskukin syötävien joukossa, sitten se poistettiin muistaakseni, mikähän lie tänä päivänä sen kohtalo? Mahtavaa, että olet hurahtanut sieniin 🙂
No kyllä sun joskus pitää sitten maistaa, niin upean makuinen sieni.:-) Wikipedian mukaan: ” Mustarouskua pidettiin 1980-luvulle asti hyvänä ruokasienenä, mutta se poistettiin kauppasieniluettelosta siitä löydetyn nekatoriinin vuoksi. Aine aiheuttaa bakteereilla mutaatioita, joten se saattaa olla siksi myös karsinogeeninen eli syöpää aiheuttava.Suhtautumista mustarouskun myrkyllisyyteen on myös lievennetty 2000-luvulla. Sienitutkija Pertti Salon mukaan se hyväksytään nykyään ruokasieneksi, tosin tietyin rajoituksin. Salon mukaan mustarousku on keitettävä kunnolla, eikä sitä senkään jälkeen suositella lasten ja lasten hankkimista aikovien naisten ravinnoksi. Toisten näkemysten mukaan taas sienen myrkyllisyyttä on vahvasti liioiteltu, eikä mustarouskun syömistä tarvitse juuri rajoittaa.” Et vähän kai sitten voisi syödä hyvin ryöpättynä, jos siitä sienestä pitää?