Paistettu kaali aasiatwistillä Paistettu kaali on huippulisuke. Sitä on syöty meillä tänä kesänä monta kertaa, jopa useammin kuin perheen kesäistä kestosuosikkia, coleslawia. Välillä vain voissa paistettuna ja suolalla maustettuna tai sitten aasialaisin maustein, kuten tämä kaali tässä. Kiitos äidille, kun tartutti kesän alussa kaalinpaistovillityksen minuun. Se olikin ollut liian pitkään tauolla.
Paistettu kaali aasiatwistillä
Paistettu kaali on nopea, herkullinen ja terveellinen lisuke. Kannattaa katsoa myös lämmin inkivääri-kaaliwokki.
Paistettu kaali aasiatwistillä
öljyä 300-400 g varhais- tai keräkaalia 2 cm inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna 1 valkosipuli kuorittuna ja hienonnettuna 2-3 rkl soijaa 1 -2 rkl seesamikastiketta
päälle: mustia seesaminsiemeniä
Valmistus:
Hienonna kaali.
Kaada pannulle öljyä ja kuumenna. Lisää inkivääri ja valkosipuli. Kuullota hetki. Lisää kaali ja paista sen aikaa, että kaali pehmenee. Mausta soijalla ja seesamikastikkeella.
Hurraa, parsalla herkuttelu saa jatkua taas! Eurooppalaisten vihreiden parsojen sesonkia jatkavat nyt kotimaiset parsat Ahvenanmaalta. Kannattaa vain olla nopea, jos haluaa nauttia kotimaisesta parsasta, sillä sen sesonki ei kestä montaa viikkoa.
Koitmaista parsaa Ahvenanmaalta
Nämä parsat pääsivät superhyvään pastaan italialaisen ricotta-juuston, pähkinöiden ja pecorino-juuston kera. Ihanan juustoinen parsapasta raikastetaan sitruunanmehulla ja kuorella, jota saa laittaa tähän pastaan tosiaan yhden kokonaisen. Se ei ole yhtään liikaa.
Pastan aineksia
Pistaasipähkinät ovat suurta herkkuani ja tykkään yhdistää niitä moneen ruokaan. Ne ovat niin hyviä tämänkin pastan päällä. Pistaasipähkinöiden tilalla voi käyttää myös omia suosikkipähkinöitä, esim. saksanpähkinät sopivat tähän varmasti yhtä hyvin tai sitten pinjansiemeniä. Pasta viimeistellään pecorino-juustolla. Se on voimakassuolainen juusto, joten kastike ei mielestäni kaipaa kuin ripauksen suolaa, mutta sitä voi laittaa tietty omia makunystyröitä kuunnellen.
Pähkinäinen parsa-ricottapasta
Ihanan herkullista kotimaista parsasesonkia! Otetaan ilo irti NYT, kohta voi olla myöhäistä!
Kuori ja hienonna sipulit. Ota sipulin vihreä varsierilleen.
Huuhtele parsat, kuoriminen ei ole välttämätöntä. Napsauta/leikkaa puumainen kantaosa pois. Leikkaa parsa 3-4 cm paloiksi.
Kuullota sipuleita pannulla muutama minuutti, lisä parsan palat ja jatka kuullottamista muutama minuutti lisää. Kaada kerma joukkoon. Keitä kastiketta hieman kasaan.
Pese sitruuna hyvin. Mausta kastike sitruunan kuorella, mehulla, suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon vielä ricotta ja kesäsipulin vihreät osat. Kuumenna.
Tarkista suola, lisää tarvittaessa. Huomaa, että viimeistelyyn tuleva pecorino on voimakassuolainen juusto!
Sekoita pasta ja kastike. Lisää päälle tuoretta basilikaa, pähkinät ja raastettua pecorinoa.
Lehtikaalitapenadea ja merileväkaviaaria Vähän aikaa sitten ilmestyi kokki ja ruokatoimittaja Anu Braskilta uusi vegaaniruokakirja Vegaanimättöä, jossa yksi sun toinen sekaanien herkku käännetään vegaaniksi. Muun muuassa mukaetanat herkkusienistä, mukalohta porkkanasta, mukamunakas kikherneistä, mukasavuporoa punajuuresta jne…
Vegaanimättöä -ruokakirja
Mättöruokiin kuuluvat tietty mm. texmex, burgerit, pizzat ja hodarit, joissa tällä kertaa muuta mielenkiintoista täytettä kuin vegenakkia. Levitteet, tahnat ja voit kääntyvät myös vegeksi. Luulen, että tässä riittää minulle paljon kiinnostavaa kokeiltavaa pitkäksi aikaa. Sen verran noviisi olen vielä vegerintamalla, vaikka ruokavalio vahvasti kasvispainotteinen. Tosin kokeiluni alkoi kirjan kesymmäistä päästä, mutta silti herkullisesta mausta tingimättä. Ensin testasin supernopean linssi-tomaattipastan, joka oli erittäin maukasta ja nimensä mukaisesti pikapikaa valmis. Kirjassa olisi ollut pastaan myös vegeparmesaanin ohje, mutta ravintohiivan puuttuessa kaapista raastoin päälle sekaanin parmesaania… Eihän tämä nyt niin haudanvakavaa meininkiä voi olla, kun kauhan varressa ja pöydässä on fleksaajia!
Merileväkaviaaria
Seuraavaksi himoitsin lehtikaalitapenadea, jonka kanssa pastassa oli merileväkaviaaria eli kasvisyöjän kaviaaria. Se valmistetaan merilevästä ja punainen väri saadaan siihen monesti karmiinilla (E120) tai musta lääkehiilellä ( E153). Karmiini on tehty kuivattujen kilpikirvojen munista ja rasvaosista, joten tiukkaa vegaanilinjaa noudattava ei voi sellaista merileväkaviaaria käyttää. Mielenkiintoista, taas oppii uutta! Lisäksi kuvittelin kasviskaviaarin olevan erikoiskauppatavaraa, mutta sitä löytyi lähikaupastani, kuten lukuisat muut vegetuotteet. Yllätyn aina uudestaan miten helppoa vegetuotteiden löytäminen on tänä päivänä – onnistuu monesti yhden lähikaupan taktiikalla. Kasvisyöjän kaviaari on edullista aitoon kaviaarin verrattuna, noin 5-6 € , 170 g purkki. On varmasti hyvää myös uunipottujen täytteenä.
Lehtikaalitapenadea ja merileväkaviaaria
Merileväkaviaari oli herkkua lehtikaalitapenaden kanssa, jotka mätettiin menemään tällä kertaa riisikakkupalojen päällä. Kirjassa tämä herkullinen yhdistelmä on kietaistu pastaan, mutta kirjailija vinkkaa käyttämään tapenadea myös levitteenä, dippinä, burgerin tai keiton lisämausteena. Ihanan monikäyttöinen, joten se ei jää varmasti jääkaappiin kuleksimaan. Seuraavaksi täytyy kokeilla jotain mättöjen mättöä, kuten vaikka hodaria, burgeria tai ”makkaraperunoita”. Tai miltäköhän maistuu vegaaninen maksalaatikko?
Hirmukiva kirja, vaikka alkuun hieman kiusasi, kun ensin kuvat ja lopussa vasta reseptit. Kertoo ehkä siitä, että onnistuneet kuvat herättivät samaa tietä ruokahaluni ja kärsimätön luonne heti koetuksella!
Riisikakkupaloja, lehtikaalitapenadea ja merileväkaviaaria
125 g lehtikaalia 2 dl kivettömiä vihreitä oliiveja 1-2 valkosipulinkynttä ( ohjeessa 2 , tässä 1) 4 rkl sitruunanmehua 4 rkl oliiviöljyä 2 rkl kurpitsansiemeniä ½ tl suolaa
Hienonna lehtikaalit ja oliivit. Kuori ja viipaloi valkosipulit. Yhdistä tapenaden ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimen kulhossa ja soseuta tasaiseksi tahnaksi.
Lisäksi : riisikakkuja varovasti kolmioiksi leikattuina, merileväkaviaaria ja paahdettuja pinjansiemeniä
