Vähän aikaa sitten ilmestyi kokki ja ruokatoimittaja Anu Braskilta uusi vegaaniruokakirja Vegaanimättöä, jossa yksi sun toinen sekaanien herkku käännetään vegaaniksi. Muun muuassa mukaetanat herkkusienistä, mukalohta porkkanasta, mukamunakas kikherneistä, mukasavuporoa punajuuresta jne…
Mättöruokiin kuuluvat tietty mm. texmex, burgerit, pizzat ja hodarit, joissa tällä kertaa muuta mielenkiintoista täytettä kuin vegenakkia. Levitteet, tahnat ja voit kääntyvät myös vegeksi. Luulen, että tässä riittää minulle paljon kiinnostavaa kokeiltavaa pitkäksi aikaa. Sen verran noviisi olen vielä vegerintamalla, vaikka ruokavalio vahvasti kasvispainotteinen. Tosin kokeiluni alkoi kirjan kesymmäistä päästä, mutta silti herkullisesta mausta tingimättä. Ensin testasin supernopean linssi-tomaattipastan, joka oli erittäin maukasta ja nimensä mukaisesti pikapikaa valmis. Kirjassa olisi ollut pastaan myös vegeparmesaanin ohje, mutta ravintohiivan puuttuessa kaapista raastoin päälle sekaanin parmesaania… Eihän tämä nyt niin haudanvakavaa meininkiä voi olla, kun kauhan varressa ja pöydässä on fleksaajia!
Seuraavaksi himoitsin lehtikaalitapenadea, jonka kanssa pastassa oli merileväkaviaaria eli kasvisyöjän kaviaaria. Se valmistetaan merilevästä ja punainen väri saadaan siihen monesti karmiinilla (E120) tai musta lääkehiilellä ( E153). Karmiini on tehty kuivattujen kilpikirvojen munista ja rasvaosista, joten tiukkaa vegaanilinjaa noudattava ei voi sellaista merileväkaviaaria käyttää. Mielenkiintoista, taas oppii uutta! Lisäksi kuvittelin kasviskaviaarin olevan erikoiskauppatavaraa, mutta sitä löytyi lähikaupastani, kuten lukuisat muut vegetuotteet. Yllätyn aina uudestaan miten helppoa vegetuotteiden löytäminen on tänä päivänä – onnistuu monesti yhden lähikaupan taktiikalla. Kasvisyöjän kaviaari on edullista aitoon kaviaarin verrattuna, noin 5-6 € , 170 g purkki. On varmasti hyvää myös uunipottujen täytteenä.
Merileväkaviaari oli herkkua lehtikaalitapenaden kanssa, jotka mätettiin menemään tällä kertaa riisikakkupalojen päällä. Kirjassa tämä herkullinen yhdistelmä on kietaistu pastaan, mutta kirjailija vinkkaa käyttämään tapenadea myös levitteenä, dippinä, burgerin tai keiton lisämausteena. Ihanan monikäyttöinen, joten se ei jää varmasti jääkaappiin kuleksimaan. Seuraavaksi täytyy kokeilla jotain mättöjen mättöä, kuten vaikka hodaria, burgeria tai ”makkaraperunoita”. Tai miltäköhän maistuu vegaaninen maksalaatikko?
Hirmukiva kirja, vaikka alkuun hieman kiusasi, kun ensin kuvat ja lopussa vasta reseptit. Kertoo ehkä siitä, että onnistuneet kuvat herättivät samaa tietä ruokahaluni ja kärsimätön luonne heti koetuksella!
Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle!
Riisikakkupaloja, lehtikaalitapenadea ja merileväkaviaaria
125 g lehtikaalia
2 dl kivettömiä vihreitä oliiveja
1-2 valkosipulinkynttä ( ohjeessa 2 , tässä 1)
4 rkl sitruunanmehua
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl kurpitsansiemeniä
½ tl suolaa
Hienonna lehtikaalit ja oliivit. Kuori ja viipaloi valkosipulit. Yhdistä tapenaden ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimen kulhossa ja soseuta tasaiseksi tahnaksi.
Lisäksi : riisikakkuja varovasti kolmioiksi leikattuina, merileväkaviaaria ja paahdettuja pinjansiemeniä
