Kananpoikien Bistroon on muutamassa vuodessa kertynyt jo sen verran monta reseptiä, että huomasin ilokseni saavan näistä kokonaisia menuideoita pääsiäiseksi. Alkuruokavaihtoehdoista löytyy keväisen vihreitä ja keveitä annoksia. Pääruokavaihtoehdot ovat vähän tuhdimpia eli lammasta kolmella tapaa. Jälkkäreissä sitruunan raikkautta tai pirteä posset tyrnistä.
Tämä on ihanan aurinkoinen ja nopea wokki, joka piristää vaikka tälläista harmaata ja sateista talvipäivää. Wokissa ilahduttaa etenkin mango, joka sopii mainiosti katkarapujen seuraan. Ja juuri mangon takia wokki on myös lasten suurta herkkua.
Katkaravut eivät maistu ihan kaikille, mutta ne voi myös lisätä halukkaiden lautaselle vasta lopuksi. Ystäväni tarjosi tätä wokkia kerran siihen tapaan, että wokissa kuumennettiin vain nuudelit. Muut herkut lisättiin annokseen ruokailijan toiveen mukaan vasta pöydässä. Hyvä vinkki sekin, jos pöydässä on mukana pikkunirsoilijoita.
Katkarapu-mangowokki nuudeleilla ( kahdelle -kolmelle)
rypsi- tai maapähkinäöljyä 2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja hienonnettuna 2-3 cm inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna ½ chili siemenet poistettuna ja hienonnettuna 180 g katkarapuja ( sulatetut tai säilötyt) 3 kevätsipulin vartta ( vihreä osa) hienonnettuna 1 mango kuorittuna ja kuutioituna 1 avokado kuorittuna ja kuutioituna kourallinen korianteria hienonnettuna
Keitä nuudelit kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita kastike ainekset pienessä kulhossa.
Kaada öljyä pannulla ja kuumenna. Kuullota ensin hienonnettu valkosipuli, chili ja inkivääri. Lisää nuudelit ja wokkaa muutama minuutti lisää. Lisää lopuksi katkaravut, kevätsipuli ja mango. Wokkaa enää ihan hetki, max minuutti, koska muuten katkaravut sitkistyvät. Ota pois levyltä. Kaada kastike päälle. Sekoita.
Vuosi on vierähtänyt siitä, kun Kananpoikien Bistro-blogi avautui. Ensimmäinen bloggaukseni oli kalaseljanka. Se kun sattuu olemaan meillä suosittu soppa. Siitä oli helppo aloittaa, vaikka muuten jännitti. Olin kuitenkin aikaisemmin kirjoittanut ruoka-aiheisia juttuja ja kokkaaminen on ollut rakas harrastus jo vuosia, joten mitä tätä enää miettimään!
Enemmän huoletti, että miten selviän ruokien kuvaamisesta. Nautin valtavasti kauniista kuvista ja tietenkin hyvien reseptien lisäksi blogissa pitää olla ruokahalua herättäviä kuvia. Kuvaus ei ollut ihan helppo juttu, koska aloitin tammikuussa, jolloin luonnonvaloa on päivän aikana vähän tarjolla. Pikku hiljaa kuvaaminen alkoi sujumaan. Paljon olen oppinut, vaikka paljon on vielä opittavaa
Paljon onnea vaan!
Keväällä opettelin käyttämään paremmin ja ”oikeaoppisesti” meidän järkkärikameraa. Ilmoittauduin Helsingin Aikuisopiston järjestelmäkameran peruskurssille. Kurssi oli todella hyvä. Jatkokurssi on käymättä, mutta sitä olen suunnitellut tälle keväälle.
Blogissa on vuoden aikana enemmän tehty ruokaa kuin leivottu, mutta niin oli tarkoituskin. Tykkään välillä leipoa, mutta ruoanlaitto on intohimoni. Tipusten seikkailuja ei ole alkuvuoden jälkeen nähty kuin satunnaisesti, mutta ilokseni tänään sain taas näitä ihania piirustuksia. Liittäisin niitä mielelläni useamminkin reseptieni kylkeen!
Oho, monta kynttilää:-)
En tiedä olisiko syytä leipoa enemmän, koska blogin kolmen suosituimman reseptin joukossa on kaksi leivontareseptiä ja yksi liharesepti. Leipomuksia ja lihaako täältä halutaan? 🙂 Toki tulokseen vaikuttaa sekin, että ohjeet ovat olleet blogissani jo monia muita ohjeita kauemmin. Leipominen tulee varmaankin pysymään samalla tasolla, mutta lihareseptejä haluan kehittää ja ideoida enemmän. Hauska nähdä mihin suuntaan mennään seuraavan vuoden aikana.
Syksyn aikana bloggaus-vauhtini kiihtyi ja olen päivä päivältä ollut enemmän koukussa, vaikka aika usein bloggaaminen tuntuu yksinpuhelulta. Sydämelliset kiitokset siis kaikista kommenteista blogissa ja facebookissa, sekä myös kasvotusten kuulluista.
Kluuvin Kanniston houkuttelevan kaunis ikkuna
Tänään ei ehditty pitämään kekkereitä, mutta herkuttelimme runebergintortuilla. Kluuvin Kanniston leipomon näyteikkuna oli niin houkuttelava, että en selvinnyt ostamatta ohi. Ne olivat hyviä, suosittelen.
Uutta inspiraatiota!
Bistroemo sai valita tänään myös muutaman uuden ruokakirjan ja pari ruokalehteä. Kirjoista ja lehdistä saan taas uutta inspiraatiota. Kiitokset niistä rakkaalle miehelleni, joka on myös kannustanut ja auttanut minua ruokablogin aloittamisessa. Ensimmäisen kerran hän ehdotti minulle omaa ruokablogia jo vuonna 2005. Silloin meillä oli pienet kaksoset ja melkein yhtä pieni esikoinen talossa. Sitten tuli kaikkea muuta väliin. Aika monta vuotta vierähti, mutta onneksi avasin blogin vuosi sitten, koska olen valtavasti tästä nauttinut.
Toivottavasti myös te kaikki lukijani olette nauttineet ja saaneet inspiraatiota kokkailuihin.
Lämmin kiitos teille, innostatte minua jatkamaan eteenpäin!
