Waldorfinsalaatti New Yorkilaisen Waldorf-hotellin mukaan nimetty klassikkosalaatti on yksi joulun ajan suosikkejani. Waldorfinsalaatti sopii oivallisesti pikkujoulujen yhdeksi makupalaksi, kevyeksi lounaaksi tai joulupöydän lisukkeeksi. Ei tule heti mieleen toista ruokaa, jossa juuriselleri maistuu niin hyvältä kuin tässä salaatissa.
Waldorfin salaatti eli omena-sellerisalaatti
200 g juuriselleri 1 hapokas omena, esim. granny smith 1 tl sitruunanmehua
Kastike: ½ dl majoneesia ½ dl kermaviiliä ripaus sokeria ripaus suolaa 1 tl dijonsinappia
½ dl saksanpähkinöitä pannulla paahdettuna ja rouhittuna
Valmistus:
Kuori omena ja leikkaa tikuiksi. Laita omenatikut kulhoon ja purista sitruunanmehua päälle.
Kuori selleri ja leikkaa sekin tikuiksi.
Kiehauta selleritikkuja muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä. Kaada ne keittämisen jälkeen kylmään veteen ja valuta lopuksi hyvin.
Sekoita kastikkeen ainekset ja yhdistä omena- ja sellerisuikaleiden kanssa.
Savusiikamoussea ja suppilovahverokeittoa Joulu tekee tuloaan ja ajatukset kääntyvät jo joulun pikkuherkkuihin. Mitä voisi olla mukavia pieniä suupaloja glögin tai viiinilasillisen kera?
Hyvä ystäväni kävi illalla kyläilemässä. Tein meille ja lapsille tälläisiä pikkusyötäviä alkupaloiksi. Lapset ihastuivat erityisesti ruisnappeihin, joiden päällä oli savusiikamoussea. Ne meinasivat hävitä ennen kuin pöytään ehtivät…
Tässä ensimmäisiä pieniä vinkkejä joulua odotellessa. Lisää reseptejä tulee, koska monta herkkua on jo mielessä.
Bombotin veikeä ”oma perhe” voileipäalunenkin pääsi käyttöön. Aika kiva vai mitä?
Ota kalasta nahka ja ruodot pois. Leikkaa kala mahdollisemman hienoksi tai aja monitoimikoneella hienoksi. Sekoita joukkoon sitruunamehu ja ranskankerma.
Vatkaa kerma ja sekoita se kala-ranskakermaseoksen kanssa.
Tarjoile ruisnappien kera.
Suppilovahvero-mascarponekeitto
oliiviöljyä 1 sipuli 2 valkosipulinkynttä 2 dl kuivattuja suppilovahveroita 7-8 dl kanalientä 250 g mascarponejuustoa ½ sitruunan mehu ½ rkl yrttisuolaa 1 tl kuivattua persiljaa
Laita sienet likoamaan ja liota noin puolisen tuntia.
Kuori ja hienonna sipulit.
Kuullota sipuleita kattilassa öljytilkassa muutama minuutti. Lisää neste ja suppilovahverot, yrttisuola ja kuivattua persiljaa.
Keitä hiljalleen 15-20 minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella.
Lisää mascarpone ja sitruunamehu. Anna juuston sulaa, sekoita ja maista. Lisää tarvittaessa suolaa.
Sienestyskauden viimeisimpiä, mutta monien sienestäjien mielestä kaikkein odotetuimpia herkkuja ovat suppilovahverot. Minäkin olin jo odotellut kauden alkua. Viikonloppuna lähdin metsään lasten kanssa. Ja voi sitä riemua. Siellä ne kantarellin suloiset sukulaiset taas olivat nousseet pintaan.
Meidän perheessä tehdään usein sienibruschettaa, kun palataan kotiin metsästä. Tänä syksynä on syöty aika monta tattibruschettaa, mutta nyt on suppilovahveroherkkujen vuoro.
Suppilovahverobruschetat
voita (paistamiseen) kolme kourallista suppilovahveroita 1 salottisipuli 2 valkosipulinkynttä 1 tomaatti loraus sherryä tai valkoviiniä suolaa ja pippuria 1-2 tl kuivattua persiljaa
2 viipaletta maalaisleipää
Leivän päälle: rucolaa ja parmesanjuustoa
Puhdista sienet ja revi isoimmat sormin hieman pienemmäksi. Hienonna sipuli ja valkosipuli pieneksi. Kuutioi tomaatti, kun olet poistanut siitä siemenet.
Paista miedolla lämmöllä voissa sipuleita. Lisää pannulle sienet. Paistele hetki ja lisää sitten tomaattikuutiot, sherry tai valkoviini ja anna nesteen imeytyä. Mausta kuivatulla persiljalla, suolalla ja rouhitulla mustapippurille.
Paahda leipiä pannulla ja leikkaa ne puoliksi. Jaa sieniseos leiville. Koristele rucolalla ja parmesanjuustolla.
Lisätietoa suppilovahverosta:
Suppilovahveroita
Suppilovahvero on helppo tunnistaa. Se on nimensä mukaisesti muodoltaan torvimainen, pienehkö sieni. Lakki on ruskea ja sen pitkä, ontto ja ohuehko jalka on väriltään keltainen. Lakin alapinnassa on kellertävän-harmaat helttamaiset, pitkäjohteiset poimut.
Suppilovahveroa kasvaa Etelä- ja Keski-Suomessa yleensä sammaleisissa kuusi- tai havumetsissä. Sienen haastava puoli on, että sitä on alkuun vaikea erottaa maasta. Suppilovahverot kasvavat sammaleisessa maastossa, jonne ne hyvin sulautuvat. Ensimmäisen suppilovahverohavainnon jälkeen niitä huomaakin olevan tusinoittain ympärillään ja poimimisen riemua riittää pitkäksi aikaa.
Suppilovahverot voi säilöä kuivaamalla tai pakastamalla. Kuivatessa niiden herkullinen maku tiivistyy entisestään. Ohutmaltoisina sieninä ne ovat melko nopeita kuivattavaksi. Pakastaessa sienten ravintoarvot säilyvät hyvin, mutta maku voi jonkun mielestä olla silloin hieman vetinen. Suppilovahvero sisältää paljon D-vitamiinia, joten sen käyttö on myös terveydelle hyväksi talviaikaan.
