Sienestäjän suupala: Suppilovahverobruschetta

Suppilovahverobruschetta
Suppilovahverobruschetta

Sienestyskauden viimeisimpiä, mutta monien sienestäjien mielestä kaikkein odotetuimpia herkkuja ovat suppilovahverot. Minäkin olin jo odotellut kauden alkua. Viikonloppuna lähdin metsään lasten kanssa. Ja voi sitä riemua. Siellä ne kantarellin suloiset sukulaiset taas olivat nousseet pintaan.

Meidän perheessä tehdään usein sienibruschettaa, kun palataan kotiin metsästä. Tänä syksynä on syöty aika monta tattibruschettaa, mutta nyt on suppilovahveroherkkujen vuoro.

Suppilovahverobruschetat

voita (paistamiseen)
kolme kourallista suppilovahveroita
1 salottisipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tomaatti
loraus sherryä tai valkoviiniä
suolaa ja pippuria
1-2 tl kuivattua persiljaa

2 viipaletta maalaisleipää

Leivän päälle:
rucolaa ja parmesanjuustoa

Puhdista sienet ja revi isoimmat sormin hieman pienemmäksi. Hienonna sipuli ja valkosipuli pieneksi. Kuutioi tomaatti, kun olet poistanut siitä siemenet.

Paista miedolla lämmöllä voissa sipuleita. Lisää pannulle sienet. Paistele hetki ja lisää sitten tomaattikuutiot, sherry tai valkoviini ja anna nesteen imeytyä. Mausta kuivatulla persiljalla, suolalla ja rouhitulla mustapippurille.

Paahda leipiä pannulla ja leikkaa ne puoliksi. Jaa sieniseos leiville. Koristele rucolalla ja parmesanjuustolla.

Lisätietoa suppilovahverosta:

Suppilovahveroita
Suppilovahveroita

Suppilovahvero on helppo tunnistaa. Se on nimensä mukaisesti muodoltaan torvimainen, pienehkö sieni. Lakki on ruskea ja sen pitkä, ontto ja ohuehko jalka on väriltään keltainen. Lakin alapinnassa on kellertävän-harmaat helttamaiset, pitkäjohteiset poimut.

Suppilovahveroa kasvaa Etelä- ja Keski-Suomessa yleensä sammaleisissa kuusi- tai havumetsissä. Sienen haastava puoli on, että sitä on alkuun vaikea erottaa maasta. Suppilovahverot kasvavat sammaleisessa maastossa, jonne ne hyvin sulautuvat. Ensimmäisen suppilovahverohavainnon jälkeen niitä huomaakin olevan tusinoittain ympärillään ja poimimisen riemua riittää pitkäksi aikaa.

Suppilovahverot voi säilöä kuivaamalla tai pakastamalla. Kuivatessa niiden herkullinen maku tiivistyy entisestään. Ohutmaltoisina sieninä ne ovat melko nopeita kuivattavaksi. Pakastaessa sienten ravintoarvot säilyvät hyvin, mutta maku voi jonkun mielestä olla silloin hieman vetinen. Suppilovahvero sisältää paljon D-vitamiinia, joten sen käyttö on myös terveydelle hyväksi talviaikaan.

Lisätieto-osion lähde: Arktiset aromit ry

Saatat tykätä myös

Yksi kommentti artikkeliin ”Sienestäjän suupala: Suppilovahverobruschetta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *