Raparperi-ricottapiirakka Raparperi rakastaa juustoja. Ja minä rakastan juustojen ja raparperin liittoa. Kevään lempisalaattini on tällä hetkellä raparperi-vuohenjuustosalaatti. Viime keväänä ihastuin raparperin ja mascarponen yhdistelmään. Tällä kertaa yhdistin sen ricotan kanssa makeaan piirakkaan. Mitäköhän juustoa kokeilisin sen kanssa seuraavaksi?
Tämä piirakka ei ehtinyt jäähtyä, kun lapset vaativat jo maistiaisia. Ricotta ja raparperi olivat myös toimiva pari. Kardemumma antaa kivaa makua murupohjaan ja toimii hyvin tässä kokonaisuudessa. Ehkä olisin voinut käyttää enemmän sokeria ricotassa eli vähän tässä saa olla makeutta enemmän.
Raparperi-ricotta
Rakastan myös keto-orvokkeja. Voiko kauniimpaa koristetta olla tällä hetkellä? Eilen oli lasten kanssa suunnistamassa. Matkallemme osui metsässä valtava keto-orvokkiketo. Arvatkaa miten oli vaikea jatkaa matkaa? Olisinpa saanut jäädä siihen tai voisinpa palata sinne nyt takaisin…
Onko sinulla joku suosikkijuustoyhdistelmä raparperin kanssa?
Raparperi-ricottapiirakka
Murupohja: 125 g voita 3 dl vehnäjauhoja 1 tl kardemummaa 2 rkl sokeria 3 rkl kylmää vettä
Hilloke: 500 g raparperia ½ dl seljankukkamehua 1 dl sokeria
Ricottatäyte: 1 prk ricottaa 2 kananmunaa ½ dl sokeria → tai 1 dl 1 tl vaniljajauhetta
Valmistus:
Tee ensin muruntaikina. Nypi voi, sokeri, kardemumma ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää lopuksi vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi.
Pyöritä taikina palloksi ja laita jääkaappiin kelmun sisään puoleksi tunniksi vetäytymään.
Valmista hilloke. Pese ja leikkaa raparperin varret pieniksi paloiksi. Kumoa ne kattilaan ja kiehauta yhdessä muiden ainesten kanssa noin 10-15 minuuttia.
Sekoita ricottatäytteen ainekset kulhossa.
Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina pohjalle. Lisää sitten jäähtynyt hilloke ja lopuksi ricottaseosta päälle.
Valkoista parsaa ja korvasienikastiketta Meillä jatkuu keväisten sienien ja villiyrttien sesonki. Ja parsa jatkaa kanssa parrasvaloissa paistattelua. Tein elämäni ensimmäisen korvasienikastikkeen viikonloppuna poimituista sienistä. Amatöörinä onnistuin jo yhden korvasienisatsin ”pilaamaan” keitossa, kun laitoin erään ohjeen mukaan keittoon myös pinaattia. Ei keitto sentään ollut syömäkelvotonta, mutta väri oli harmikseni myrkynvihreä. Mietinkin, että onko väri mahdollisesti joku enne ja olisiko keitto parempi jättää syömättä… Tartuin kuitenkin rohkeasti lusikkaan ja koko epäkuvauksellinen keitto hävisi lautaseltani. Ja olen elossa!
Sherryllä maustetusta korvasienikastikkeesta tuli sitten onnistuneempi annos, jota kehtasi ylpeänä esitellä kameralle. Korvasieniruokien valmistukseni jatkuu siis varsin kehityskelpoiseen suuntaan. Ruoanvalmistuksessa pitäisi aina muistaa ”keep it simple”! Isäntäkin vaikutti varsin tyytyväiseltä, vaikka maistui hänelle se vihertävä sienisoppakin. Hän on niin kohtelias!
Herkuttelimme korvasienikastikkeen valkoisten parsojen kanssa. Oiken hienostunut kokonaisuus, joka kaipasi koristeeksi vain muutaman pihalta poimitun ruohosipulin varren. Ja kun tuli melkein juhlafiilis, niin lasiin tilkkanen ranskalaista Pinot Grisiä Alsacesta.
Aromikkaan ja hienostuneen makuinen korvasieni sopii kastikkeisiin ja keittoihin. Se on lisäksi oivallinen lisuke kala-, liha- tai kasvisruoille. Korvasieni pitää vain esikäsitellä oikein, koska tuoreena se on tappavan myrkyllinen.
Korvasienen myrkyllisyys poistuu, kun sienet keitetään kahteen kertaa runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) kerrallaan vähintään viiden minuutin ajan. Sienet myös huuhdellaan hyvin runsaassa vedessä keittokertojen jälkeen. Keittotila täytyy tuulettaa kunnolla keittämisen aikana.
Korvasientä kasvaa koko maassa. Sitä kannattaa etsiä kuivista kangasmetsistä, vanhoilta avohakkuupaikoilta tai polkujen sekä metsäteiden varsilta. Me löysimme korvasieniä avohakkuupaikalta, jossa niitä osin kasvoi sorankin keskellä. Se tuntui varsin uskomattomalta kasvupaikalta. Olimme saaneet vähän vihiä tästä paikasta, mutta ei siitä enempää..
Kivisoran keskelle noussut korvasieni
Sienistä on tullut minulle aikuisena mieluinen harrastus. Lapsena poimimme äidin kanssa rouskuja. Rakastin niiden poimimista, mutta en silloin suostunut syömään luonnonsieniä. Kehtaanko sanoa… No kehtaan, että söin vain silloin niitä kamalia purkkiherkkusieniä. Olen oppinut syömään luonnonsieniä vasta 25-vuotiaana. Sitten sienihulluus on vienyt mennessään, vaikka sienituntemukseni rajoittuu edelleen aika pieneen joukkoon. Mies olisi aina innokas laajentamaan sienestystä syksyllä uusiin sieniin, mutta minua vaivaa edelleen pieni sieniskeptisyys.
Mutta hienoa, kun sienestyksemme laajeni nyt keväiseen korvasieneen. Syksyllä mennään taas kantarellien, suppilovahveroiden ja tattien perässä. Ja eihän sitä tiedä, jos olisi jo jonkun uuden sienen vuoro… Korvasienisaalis
Hyvää ja herkullista sienivuotta 2015 !
P.S. Blogistani löytyy jo monta sienireseptiä avainsanalla sienet.
Keitettyä valkoista parsaa
500 g valkoista parsaa 1 rkl suolaa ½ rkl sokeria 2 l vettä
Korvasienikastike
voita 150 g tuoreita, ryöpättyjä korvasieniä 2 pientäsalottisipulia 1 tl kuivattua timjamia ½ dl kuivaa sherryä 2 dl kuohu-tai ruokakermaa 1 tl suolaa pari kierrosta valkopippurimyllystä ruohosipulia
Kuori parsat ( nupusta alaspän). Poista tyvestä puumainen osa ( noin 3-5 cm) . Kiehauta vesi. Lisää suola ja sokeri. Lisää parsat. Valkoinen parsa vaatii vähän pidemmän keittoajan, noin 7-10 minuuttia. Varo ylikeittämistä, parsan kuuluu jäädä napakaksi.
Valuta kypsät parsat hyvin.
Keitä korvasienet kahteen kertaa runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) kerrallaan vähintään kymmenen minuutin ajan. Sienet myös huuhdellaan hyvin runsaassa vedessä keittokertojen jälkeen. Keittotila täytyy tuulettaa kunnolla keittämisen aikana.
Kuori ja hienonna sipuli. Puristele korvasienet kuiviksi ja pilko ne pieniksi.Kuullota sipulia voissa. Lisää korvasienet. Paista 3-4 minuuttia. Mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla.
Lisää sherry ja anna seoksen kiehahtaa. Lisää lopuksi kerma. Keitä kokoon noin 5 minuuttia. Tarkista suola. Lisää tarvittaessa.
Nosta parsat lautasella ja kaada kastiketta päälle. Koristele ruohosipulilla.
Annos on alkuruoan kokoinen, mutta lisäämällä siihen paistettua kalaa tai lihaa saat siitä hyvän pääruoan.
Nokkosletut ja katkarapu-fetamousse Toin mökkimatkaltamme mukanani myös nokkosia. Toki nokkosia saisi kerättyä täältä kaupungistakin, mutta minusta tuntuu mukavammalta, kun saa hortoilla puhtaassa maaseutumaisemasta. Keräsin nokkosia ensimmäistä kertaa, vaikka olenkin tietänyt niiden suuremmoisen ravintoarvon ja monikäyttöisyyden jo aikaisemmin.
Maineikas nokkonen ei ole siis pelkkä rikkakasvi, vaan ravinteikas ravintopommi. Kuitu- ja proteiinipitoisessa nokkosessa on runsaasti kalsiumia, rautaa, magnesiumia, kaliumia, fosforia sekä A-, C, – E ja K- vitamiineja. Esimerkiksi C-vitamiinia siinä on moninkertainen määrä appelsiiniin verrattuna ja samoin rautarvoissa se päihittää pinaatin mennen tullen.
Nokkonen
Pinaatin tavoin sitä voi hyödyntää kastikkeisiin, keittoihin, piirakoihin, ohukaisiin, leipiin ja sämpylöihin. Kuivattuna se sopii myös viherjauheisiin ja yrttijuomiin.
Nokkosen versot kerätään nuorina ennen sen kukintaa. Kerätessä on hyvä olla paksut suojakäsineet, jotta säästyy nokkosen polttavilta pistoilta. Nokkosta löytää monista paikoista. Sitä ei kannata kuitenkaan kerätä typpipitoisista paikoista kuten navetan tai kompostien läheisyydestä. Typpirikkaissa kasvupaikoissa nokkoseen kerääntyy liian suuria määriä ihmiselle haitallista nitraattia.
Nokkosen versot ryöpätään ennen käyttöä. Ryöppäys vähentää poltinkarvojen pistävyyttä ja alentaa nitraattipitoisuutta. Ryöppäyksessä versot käytetään noin minuutin ajan kiehuvassa vedessä. Tämän jälkeen nokkonen jäähdytetään heti kylmässä vedessä ja puristetaan kuivaksi. Ryöpätyn nokkosen voi myös pakastaa, jos sille ei ole heti käyttöä.
Keväinen järvimaisema
Nokkosletut olivat herkullisia. Niiden kanssa nautimme katkarapu-fetamoussea, jonka valmisti keittiössä minun ihana tyttäreni. Mukavaa, kun keittiössä häärää aina silloin tällöin kanssani innokkaita nuoria kokkaajia.
Nokkosletut
7 dl maitoa 3 munaa 3 dl vehnäjauhoja 1 tl suolaa 1 ½ tuoreita nokkosia eli noin 1 ½ dl nokkosta ryöpättynä
Vatkaa jauhot ja maito sekaisin. Vispaa sitten kananmunat taikinan joukkoon. Lisää lopuksi suola ja ja pieneksi hienonnettu ryöpätty nokkonen. Sekoita.
Anna taikinan turvota puolisen tuntia.
Tee lettutaikinan turvotessa katkarapu-fetamousse.
Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Laita jääkaappiin lettujen paistamisen ajaksi.
Paista nokkosletut voissa ja öljyssä pienellä tai isolla pannulla.
