Raparperi rakastaa juustoja. Ja minä rakastan juustojen ja raparperin liittoa. Kevään lempisalaattini on tällä hetkellä raparperi-vuohenjuustosalaatti. Viime keväänä ihastuin raparperin ja mascarponen yhdistelmään. Tällä kertaa yhdistin sen ricotan kanssa makeaan piirakkaan. Mitäköhän juustoa kokeilisin sen kanssa seuraavaksi?
Tämä piirakka ei ehtinyt jäähtyä, kun lapset vaativat jo maistiaisia. Ricotta ja raparperi olivat myös toimiva pari. Kardemumma antaa kivaa makua murupohjaan ja toimii hyvin tässä kokonaisuudessa. Ehkä olisin voinut käyttää enemmän sokeria ricotassa eli vähän tässä saa olla makeutta enemmän.
Rakastan myös keto-orvokkeja. Voiko kauniimpaa koristetta olla tällä hetkellä? Eilen oli lasten kanssa suunnistamassa. Matkallemme osui metsässä valtava keto-orvokkiketo. Arvatkaa miten oli vaikea jatkaa matkaa? Olisinpa saanut jäädä siihen tai voisinpa palata sinne nyt takaisin…
Onko sinulla joku suosikkijuustoyhdistelmä raparperin kanssa?
Raparperi-ricottapiirakka
Murupohja:
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl kardemummaa
2 rkl sokeria
3 rkl kylmää vettä
Hilloke:
500 g raparperia
½ dl seljankukkamehua
1 dl sokeria
Ricottatäyte:
1 prk ricottaa
2 kananmunaa
½ dl sokeria → tai 1 dl
1 tl vaniljajauhetta
Valmistus:
Tee ensin muruntaikina. Nypi voi, sokeri, kardemumma ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää lopuksi vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi.
Pyöritä taikina palloksi ja laita jääkaappiin kelmun sisään puoleksi tunniksi vetäytymään.
Valmista hilloke. Pese ja leikkaa raparperin varret pieniksi paloiksi. Kumoa ne kattilaan ja kiehauta yhdessä muiden ainesten kanssa noin 10-15 minuuttia.
Sekoita ricottatäytteen ainekset kulhossa.
Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina pohjalle. Lisää sitten jäähtynyt hilloke ja lopuksi ricottaseosta päälle.
Paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Kokeile myös helppoa raparperiherkkua: Raparperi-mansikkatortilla
Voi, miten suussa sulavalta kuulostaa tämäkin piirakka. Kyllä, joillakin juustoilla on ihmeellinen vaikutus makeisiin leivonnaisiin. Keto-orvokki on ihastuttava ja minäkin jo lapsena lumouduin niistä, kuin myös metsäorvokeista 🙂
Kiitos:-) Molemmat orvokit ovat tosiaan ihania sekä samoin en voi olla nauttimatta tuosta alemman kuvan orvokista, joka tuli tyttäreltä äitienpäivälahjaksi. <3 Niitä sain itseasiassa kaksi, tuon punakukkaisen ja pojalta liilan värisen. Kukat oli laitettu koulussa upeisiin itsetehtyihin purkkeihin. 🙂