Meksikolainen kanapata Olimme viikonloppuna ystäväperheen luona Turussa. Lauantaina piipahdimme nopeasti Turun keskustassa. Kävimme katselemassa Turun kauppahallin eloisaa tunnelmaa ja vähän astiakaupoilla.
Pieni astiahulluus on herännyt minussa eloon. Aina muutamalle vanhalle kipolle, kupille tai lautaselle löytyy paikka kaapeissani. Vanhoissa astioissa on sitä ajan patinaa ja kaunista rustiikkisuutta. Ehkä minusta on tullut vähän romantikko?
Turusta tuli mukaani tämä kaunotar, vanha Arabian soppalautanen. Tietäisinpä vielä sen tarinan. Kenen se on ollut aikaisemmin ja mitä kaikkea siitä onkaan aikoinaan syöty?
Nyt lautasesta on pesty ja pyyhitty pölyt pois. Se vihittiin uudelleen käyttöön. Siitä ei ole ehkä ennen syöty meksikolaista kanapataa, mutta minun mielestä annos sopi siihen täydellisesti.
Meksikolainen kanapata
Kanapata on helppo ja herkullinen. Se ei ole kovin tulinen, koska meillä kaikki eivät pidä tulisesta ruuasta. Osa kuitenkin tykkää, joten he saavat lisätä chilikastiketta annokseensa lautasella. Kanapata sopii arkeen tai viikonloppuun! Jos kaipaat tähän ruokaan sopivaa alkupalaa, niin kokeile esimerkiksi lohicevicheä, guacamole ja nachoja.
Hienonna ja kuori sipulit. Leikkaa paprika ja lehtesellerin varret suikaleiksi ja viipaleiksi.
Kuumenna öljy pannulla. Lisää silputut sipulit. Kuullota ja lisää kanasuikaleet. Ruskista. Lisää mausteet. Sekoittele ja lisää vielä sellerit ja paprikasuikaleet.
Lisää mausteet, sokeri, limetin mehu, tomaattimurska ja kanaliemi.
Anna kypsyä padassa kannen alla miedolla lämmöllä 20-30 minuuttia. Sekoita välillä. Lisää kidneypavut ja jatka kypsyttelyä noin 10 minuuttia.
Maista ja tarkista suola. Lisää vielä silputtua persiljaa tai korianteria.
Tarjoa keitetyn riisin, ranskankerman ja kuutioidun avokadon kera. Avokadokuutioiden päälle kannattaa puristaa vähän limen mehua tummumisen estämiseksi.
Blinit ovat juhlavaa talviruokaa ja alkutalvi on niiden parasta sesonkia. Sydäntalvella on ihana pitää pienet blinikestit. Paistoimme äitini kanssa vinot pinot blinejä. Tällä kertaa bistron keittiössä paistui kahdenlaisia blinejä: perinteisiä ja gluteenittomia.
Blinitaikinassa käytetään usein jauhoina vehnä- ja tattarijauhoja, mutta jos haluaa paistaa gluteenittomia blinejä, niin silloin blinit valmistetaan vain tattarijauhoista.
Lisukkeita blineille
Blitaikinan nesteenä voi olla maitoa, vettä ja osittain olutta. Gluteenittomissa blineissä pitää vain olla sitten gluteenitonta olutta, esim. Kukko-oluet ovat lähes kaikki gluteenittomia. Tällä kertaa käytin olutta vain perinteisissä blineissä ja gluteenittomat tein maitoon.
Siian -ja muikunmätiä, smetanaa ja marinoitua sipulia
Molemmat blinitaikinat nostatin pienellä määrää hiivaa, jolloin kohoamiselle on annettava aikaa. Nostatuksen tein myös kahdella tapaa. Perinteinen oli yön yli jääkaapissa ja gluteeniton noin viisi tuntia huoneenlämmössä. Loppuvaiheessa viimeistelin molemmat taikinat keltuaisilla ja vaahdoksi vatkatuilla valkuaisilla sekä lisäsin tavalliseen olutta ja vehnäjauhoja, ja gluteenittomaan maitoa ja tattarijauhoja.
Paistamisessa paras väline oli mammani vanha valurautapannu. Valurauta kuumenee hyvin, jolloin paistopinnasta saa paremmin rapean.
Savulohimousse
Parhaimmassa tilanteessa blini tuodaan pannulta suoraan kuumana lautaselle. Kotikeittiössä se ei ole niin helposti toteutettavissa, jollei joku uhraudu keittiöön paistajaksi. Toinen hyvä konsti on pitää blinit lämpöisinä uunipellillä sata-asteissa uunissa. Me turvauduimme uuniin, se on oivallinen apu tähän hätään. Ennen tarjoilua voi valuttaa voisulaa päälle, jos blinin täyteläisyyttä haluaa korostaa.
Blinien kanssa oli tarjolla mitä parhampia herkkuja. Laajasalon Saaremme puodista löytyy Mette`s Foodin pienirakeista muikun- ja siian mätiä. Molemmat mädit olivat juuri sopivasti suolattua, jolloin mädin ominaismaku tulee hienosti esille. Lisäksi oli savukalamoussea, jossa oli saman toimittajan Irlannissa luomukasvatettua ja Suomessa savustettua lohta. Lohi oli mehevää ja siinä oli myös onnistunut suolaus. Luomulohi on harvinaista herkkua. Sitä on harvassa kaupassa tarjolla. Pöydästä löytyi myös marinoitua sipulia ja smetanaa.
Blinejä, mätiä, smetanaa, marinoitua sipulia ja savulohimoussea
Molemmilla resepteillä tuli kuohkeita ja pulleita blinejä. Itse pidin ehkä vähän enemmän perinteisestä versiosta, mutta gluteeniton oli myös yllättävän hyvä vaihtoehto. Perinteinen oli hieman ilmavampi ja pehmeämpi. Gluteeniton oli jopa pulleampi, mutta rakenteeltaan tiiviimpi.
Blinien tekeminen ei ole vaikeaa, mutta hoppuilu ei kannata. Taikinan nostatukseen on hyvä varata aikaa. Lisää kuohkeutta taikinaan saa vaahdotetuilla valkuaisilla ja oluella.
Nautinnollisia blinikestejä!
Mette`s Foodin siian – ja muikunmädin sekä luomulohen, Keskisen myllyn tattarijauhot ja Kuorttisen luomukananmunat tarjosi Saaremme puoti.
½ pulloa olutta ( pilsneriä, esim. uruguel) ½ dl voisulaa 1 ½ dl vehnäjauhoja ½ tl suolaa 2 munankeltuaista (Kuorttisen luomumunat) 4 munanvalkuaista
Lämmitä maito 37 asteeseen ja murenna hiiva joukkoon. Lisää tattarijauhoja ja vehnäjauhoja ( molempia desi) koko ajan sekoittaen. Taikinan pitää olla sakeahko. Anna käydä yön yli jääkapissa.
Lisää seuraavana päivänä olut, suola, voisula, lisää vehnäjauhoja ja keltuaiset. Anna taikina käydä kymmenen minuuttia ja lisää vaahdotetut valkuaiset.
Paista pannulla voissa noin 1 cm paksuja blinejä. Paista blinit molemmin puolin kaksi kertaa, niin niistä tulee rapeita.
Tarjoa blinit kuumina, mielellään suoraan pannulta tai laita sataasteiseen uuniin odottamaan.
Lehtikaali-sardellipasta Seuraa jatkoa lehtikaaliresepteilleni, joita löytyy blogistani jo aika monta . Jääkaappiin oli jäänyt vähän lehtikaalia ja sardellipurkista löytyi sopivasti sardelleja. Tässä pari hyvää raaka-ainetta pastaan ja vähän muuta lisäksi. Tänään vietetään meillä taas jämät pois jääkaapista – päivää.
Suolainen sardelli on loistava ruoan maustaja pastalle. Sardellit sopivat hyvin myös muun muassa oliivitahnoihin, sardellipizzaan tai Ceasar -salaatin kastikkeeseen. Sardelli ei sen sijaan sovi tuttuun Janssonin-kiusaukseen, vaan siihen käytetään pohjoismaisittain säilöttyjä anjoviksia. Kannattaa katsoa, ettei nämä kaksi maustajaa mene sekaisin. Pohjoisessa tuttu anjovis on säilötty makeaan mausteliemeen ja tekee siis ruokaan makeahkon maun.
Maukas lehtikaalipasta on myös ilahduttavan nopea valmistaa. Sopii hyvin myös arkeen!
Lehtikaali-sardellipasta
250 g spagettia ( kahdelle)
Kastike: oliiviöljyä 1 valkosipulinkynsi 6-7 sardellifileetä 200 g lehtikaalia 2 rkl sitruunan mehua ½ tl chili maustetta suolaa ja mustapippuria 1 dl parmesaania raastettuna lehtipersiljaa ½ dl pinjansiemeniä pannulla paahdettuna
Valmistus:
Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan al dente.
Poista lehtikaalista paksu ruoti ja leikkaa lehdet vähän pienemmäksi. Ryöppää lehtikaali nopeasti kiehuvassa vedessä ( muutama minuutti). Jäähdytä heti kylmässä vedessä ja purista ylimääräiset vedet pois.
Kuori ja hienonna valkosipuli.
Kaada pannulle oliiviöljyä. Kuullota valkosipulia siinä ensin muutama minuutti. Lisää sitten sardellifileet. Jatka paistamista sen aikaa, että sardellit vähän hajoavat pannulle.
Lisää hienonnettu lehtikaali, mausteet ja sitruunan mehu.Paista keskilämmöllä muutama minuutti. Valuta keitetty pasta ja sekoita se parmesaaniraasteen kanssa pannulla lehtikaaliseoksen joukkoon. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.
Tarjoa hienonnetun lehtipersiljan ja paahdettujen pinjansiemenien kera.
Katso myös pasta puttanescan ohje, siinä käytetään myös sardellia
