En ole aikaisemmin lähtenyt jo juhannuksena sienimetsään. Juhannusaaton juhlinnan jälkeen aamu käynnistyi verkkaisesti, mutta puolilta päivin puhe kääntyi sieniin. Pitäisikö lähteä katsomaan, jos metsästä löytyisi jotain hyvää…
Tarkkasilmäinen bistroisäntä löysi muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen keltaisena hälyttävän rykelmän ja pian sen jälkeen isäntä heilutti rehvakkaana kohtuukokoista herkkutattia kädessä. Käly kiljahteli innoissaan, kun löysi keltaisen apajan, jonka ohi minä tietämättömänä ensin tallustin. Minäkin bongasin lopulta oman pienen keltaisen kultakaivoksen. Samalla kyllä miljoona verenhimoista hyttystä yrittivät saada aterian minusta, kun sihtasin kuvaa löydöstäni. Kuvaamisen jälkeen kouraisin kantarellit sammaleineen ja muine roskineen vauhdilla pussiini ja kipitin kiireesti pirullisia inisijöitä karkuun.
Pussukoihin kertyi vielä jotain pientä lisää. Sen jälkeen paluu mökille, sienien puhdistus ja herkullisten tatti- ja kantarellileipien vuoro. Ei ollut vielä mikään hirmuinen saalis, mutta onneksi leipiä riitti kaikille. Pöydässä kuului joka suusta mulle, mulle, mulle!
Ihanaa juhannus viikonlopun jatkoa!
Oi, mikä herkkutattikomistus ! Toivottavasti nyt saadaan viime vuotta parempi sienivuosi. On ne niin hyvää syötävää, mutta ne hytyt tosiaan, ihan puistattaa 🙂
OIkein lupaava alku, toivotaan sadetta ja lämpöä sopivasti tulevalle sienisadolle sekä hyttysille kunnon tuulenpuuskia! 🙂
Minä en ole poiminut sieniä ikinä, poimisin varmasti myrkyllisiä sieniä.
Osallistu kastehelmi kakkuvadin arvontaan mun blogista.
Kantarelleista on ainakin helppo aloittaa sienestys, jos joku päivä innostut sienistä. 🙂