Olen valmistanut aika harvoin kokonaista uunibroileria ja en kyllä tiedä miksi. Fileet ja koivet tarttuvat minullakin turhan usein mukaan. Ne ovat tietenkin helppoja ja nopeita, mutta puoliksi sama juttu on kokonaisen broilerin kanssa. Homma on yhtä helppoa, valmistelut nopeat – vain kypsentäminen ottaa oman aikansa, mutta silloinhan ei enää tarvitse seistä lieden ääressä passissa.
Broileri kypsyy itsekseen kannellisessa padassa porkkanapedin päällä. Muutaman kerran kävin raottamassa kantta ja valelin valkoviinistä nestettä kanan päälle. Padasta nousee muuten aivan ihana sitruunan, timjamin ja valkosipulin tuoksu. Mausteiden kanssa ei kannata sitten pihtailla, niitä uunibroileriin voi upottaa reilusti.
Pöytään saa nostaa ihanan mehevän ja pehmeän broilerin maukkaiden juuresten kera. Ruoka on koko perheen herkkua!
Kokonainen uunibroileri porkkanapedillä
1 kokonainen broileri
½ – 1 sitruuna
1 kokonainen valkosipuli
reilu kourallinen tuoretta timjamia
suolaa ja mustapippuria myllystä
750 g porkkanoita
2 punasipulia
1 tl timjamia
1 tl hunajaa
suolaa ja mustapippuria
1 rkl sitruunanmehua
1 dl valkoviiniä
Valmistus:
Ota broileri huoneenlämpöön ½ tuntia ennen uuniin laittoa.
Kuori ja lohko porkkanat ja sipulit. Laita ne vuokaan. Mausta timjamilla, hunajalla, suolalla ja pippurilla.
Laita murskattua valkosipulia, sitruunalohkoja, timjamia, suolaa ja pippuria kanan sisään sekä työnnä myös mausteita nahan alle. Voit tehdä pintaan muutamat viillot, joista saat kätevästi sujautettua mausteita sisään.
Ruskista broilerin pinta voissa pannulla. Nosta broileri porkkanapedin päälle ja kaada vielä viini joukkoon.
Kypsennä 175 asteisessa noin 1 ½ tuntia kannellisessa padassa, kunnes broilerin sisälämpötila on 75 astetta. Valele broileria pari kertaa valkoviiniliemellä.
Nam! Tämä kokonaisena kypsennetty broileri on meilläkin suosittu. Ja tosiaan on helppo, sen kun heittää broilerin lisukkeineen uuniin, niin siellä lepää itsekseen ja voi touhuta muuta 🙂 Kerran kokeilin kypsentää pakastebroilerista, kun ei ollut kaupassa tuoretta, mutta siitä ei kyllä tullut ihan niin pehmeää.
Helppoa ja herkullista sekä sopii niin arkeen kuin juhlaan. Luulisi kyllä pakasteiden olevan yhtä hyvää, jos vain maltilla jääkapissa sulattaa?
Niin, ei sekään nyt ihan huono ollut, mutta jotenkin tuore on vaan parempi… Joskus nelisenkymmentä vuotta sitten en saanutkaan Jollaksen Elannosta muuta , kuin pakastettuja kanoja. Väänsin usein ranskalaista kanaviillokkia, mikä löytyykin sieltä antamastani vihreästä keittokirjasta 🙂
Viillokkia pitäisikin tehdä taas… Se oli niin ihanaa!