Hyviä ruokakirjoja ei ole koskaan hyllyssäni liikaa -aina on tilaa yhdelle. Viimeisimpänä kirja-alesta tarttui mukaan Marc Aulènin Sopat. Aulènin makoisat sopat ovat tulleet tutuksi lounasreissuilla hänen ravintola Qulmassa. Kirjan soppareseptit lisukkeineen jatkavat yhtä herkullista ja mutkattoman mukavaa linjaa.
Valitsin kirjasta ensimmäisenä kokeiltavaksi appelsiini-lanttukeiton. Lanttukeittoa en ole koskaan valmistanut. Lanttu poloinen on ollut keittiössäni vain sivuosarooleissa. Tässä keitossa sille löytyi vihdoinkin pääroolin paikka.
Keitosta tuli erittäin maistuvaa. Sambal Oalek -tahnasta tulee keittoon potkua ja appelsiinimehun maistaa juuri sopivasti keitosta. Rapsakaksi paistettu pekoni keiton päällä on piste i:n päälle.
Ohjeessa raaka-aineet ovat aika lailla samoin kuin kirjassa. Ohje oli jäänyt osittain painamatta kirjaan, joten se omalla tapaa ja omin sanoin.
Appelsiini-lanttusosekeitto
rypsiöljyä
1 sipuli
5 pientä perunaa
600-700 g lanttua
3 dl appelsiinimehua
1 l kana- tai kasvislientä
1 tl sambal oelek- tahnaa
2 rkl sitruunan mehua
2 rkl sokeria
1 dl kermaa
100 g pekonia
2-3 rkl basilikaa hienonnettuna
Kuori ja hienonna sipuli. Kuori ja leikkaa peruna ja lanttu pieniksi lohkoiksi.
Kuullota sipuli tilkassa öljyä. Lisää peruna ja lanttukuutiot sekö sambal oelek. Sekoittele ja lisää kanaliemi ja appelsiinimehu, sitruunamehu ja sokeri.
Anna kiehua hiljalleen 15-20 minuuttia, kunnes perunat ja lantut ovat kypsiä.
Soseuta sauvasekoittimella sileäksi.
Lisää kerma ja kuumenna.
Paista pekoniviipaleet pannulla omassa rasvassa rapsakoiksi.
Murenna pekonia ja hienonna basilikaa keiton päälle.
Nauti hyvän leivän kera.
Lanttupoloinen ei kyllä tahdo olla mullakaan ensimmäisenä mielessä, kun kauppaan kävelen, vaikka on ravintoarvoltaan hyvä juures. Siellä on mahtanut lanttu kehrätä tyytyväisenä, kun on päässyt juhlistamaan teillä vielä Nuuttiakin. Aika veikeä ajatus, appelsiinin ja lantun yhdistäminen, mutta mikä ettei… Sulla on nyt lanttu leikannut 🙂
Lanttu on jäänyt vähäiselle käytölle varmasti aika monilla. Suomalainen syö lanttua noin kilon vuodessa. Vaatimaton lanttu on jäänyt aika vähäiselle huomiolle, jos vertaa muihin juureksiin vaikka punajuureen, porkkanaan, palsternakkaan tai tuonti bataattiin. Ja ei tässä mulla ole lanttu leikannut, vaan kiitos Marc Aulenin Sopat kirjan reseptin. Tälläisiä hyviä lanttureseptejä pitää ideoida lisää, niin lähtee lantun kulutus nousuun. 🙂
Luin kyllä jutussasi Marc Aulenista , mutta tarkoitin, että sulla on lanttu leikannut reseptin kohdalla. Tosiaan vähän syödään lanttuja, vaikka taitaa olla A-vitamiinipitoinenkin. Eikös mämmistäkin ole joku kehittänyt jo konvehtejakin, että miten olisi vaikkapa lanttukonvehdit ensi jouluna 🙂
Juu, onhan tässä yhdet sesongin raaka-aineet: lanttua ja appelsiinia ( vaikka appelsiinimehu tosin nyt valmiina mehuna). 🙂 Sopii hyvin herkuteltavaksi talvella. Lanttu sisältää ainakin paljon c-vitamiinia, enemmän kuin jopa appelsiini. Keittäessä osa vitamiineista tuhoutuu. Jos haluaisi kunnon c-vitamiinipaukun niin tästä pitäisi tehdä raakaversio. 🙂 Niin lanttukonvehdit… Eihän sitä ikinä tiedä.-)