Suloiset karpalo-valkosuklaapuustit

Karpalo-valkosuklaapuusti

Leivoin helmikuussa herkullista puolukkabostonkakkua. Raikas puolukka toimi bostonissa kivasti. Viikonloppuna otin pakastimesta syksyllä keräämiäni karpaloita ja päätin leipoa puusteja, joihin tuli täytteeksi karpaloa, valkosuklaata ja limeä. Pettämäton yhdistelmä, joka ei voi mennä pieleen.

Karpaloita keräsin viime lokakuussa Etelä-Savon soilta, jonne hyvä ystäväni Elina järjesti ikimuistoisen naisten karpalomatkan. Mukava ja ystävällinen karpalomamma Mari majoitti meidät kotiinsa ja toimi oppaanamme soilla.

Suonsilmä
Suonsilmän äärellä

En ollut aikaisemmin juurikaan kulkenut soilla, ja karpalot olin ostanut torilta. Vaikutuin suon kauneudesta ja karpaloista, jotka olivat kuin pieniä helmiä suon mättäiden päällä. Samoin Marin eteläsavolainen vieraanvaraisuus teki lämpimän vaikutuksen. Voi niitä ruokiakin, joita nautimme! Emännän leivinuunissa muhinut taivaallinen hirvipata ja jälkiruoaksi tarjottu karpalokiisseli riisikerman kera saa veden herahtamaan vieläkin kielelle.

Karpaloita
Karpaloita

Harmi, että ihanat karpalot alkavat käydä pakastimessa vähiin. Näitä puusteja voisin tehdä monen monta kertaa uudelleen, mutta toimivathan onneksi muutkin marjat puusteissa. Ehkä seuraavalla kerralla laitankin täytteeksi mustikkaa. Mustikka on myös oivallinen vaihtoehto valkosuklaan ja limen kaveriksi.

Tiput osallistuvat mielellään pullan leivontaan, mutta taikinan kauliminen meneekin ihan leikiksi!
Tiput osallistuvat mielellään pullan leivontaan, mutta taikinan kauliminen meneekin ihan leikiksi!

Puusteja nakertaessa muistelin mukavaa karpalomatkaamme, mietin tulevaa kesää ja haikailin uusia marjaretkiä. Tytöt kaivoivat esiin hauskan runon Puluboin kirjasta, kun kuuntelivat höpinöitäni. En nyt sentään kyynel silmässä muistellut matkoja, mutta jos vähän surettaisi, niin siihen auttaisi takuuvarmasti pulla. Ei voi myöskään olla hymyilemättä, kun katsoo tyttöjen piirtämiä jälleen niin tavattoman kekseliäitä tipuja.

Tiput rakensivat pullista tornin, josta on hyvä kiikaroida muita tipuja.
Tiput rakensivat pullista tornin, josta yksi  kiikaroi, kun toiset saunovat uunissa.

Pullan makuista maaliskuuta Kananpoikien Bistrosta!

Puluboin pullaruno:

Kun meinaa itku sul silmästä tulla,
ja kärpänenkin siin suruaan surraa.
Älä vaivu silloin ikävään,
vaan muista äidin siipeä sileää,
ja sano:
tuutilullaa,
suruun auttaa pulla

( Veera Salmi, Puluboin ja ponin kirja, Otava, 2012)

Karpalo-valkosuklaapuustit (16-20 puustia)

3 dl maitoa
25 g tuorehiivaa
¼ tl suolaa
1 keltuainen
2 tl jauhettua kardemummaa
1 dl sokeria
4 dl spelttijauhoja ( voit käyttää myös pelkkiä vehnäjauhoja)
4 dl vehnäjauhoja
100 g pehmeää voita

Täyte:
100 g voita
1 dl sokeria
1 tl kanelia
2 dl karpaloita survottuna
100 g valkosuklaata
1 limen kuori ( vain vihreä osa)

Voiteluun:
1 kananmuna

Kuumenna maito kädenlämpöiseksi. Liota hiiva maitoon. Lisää suola, sokeri, keltuainen, kardemumma ja sokeri ja vähitellen jauhot. Lisää loppuvaiheessa pehmeä voi. Alusta taikina kimmoisaksi taikinaksi.

Kohota taikina liinan alla kaksinkertaiseksi. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle työtasolle ja vaivaa ilmakuplat pois. Kauli taikina noin 30 x 60 cm levyksi.

Vatkaa täytteen voi ja sokeri ja lisää mausteet ja raasta hyvin pestyn limen kuori joukkoon. Levitä voi-sokerivaahto taikinalevylle. Lisää päälle karpalosurvosta ja veitsellä pieneksi rouheeksi leikattua valkosuklaata.

Kääri taikina rullalle. Jätä saumakohta alas. Leikkaa rullasta veitsellä vinoittain paloja, jotka ovat leveältä puolelta 4-5 cm ja kapealta puolelta 2 cm. Laita kapeampi puoli ylöspäin ja paina peukalolla pullan päältä taikina alas.

Nosta puustit pellille kohoamaan. Voitele kohonneet puustit kananmunalla ja koristele raesokerilla.

Paista 225 asteessa noin 10-15 minuuttia.

Saatat tykätä myös

3 kommenttia artikkeliin ”Suloiset karpalo-valkosuklaapuustit

  1. Aivan ihanan kekseliäitä tipuja taas ollut touhuissa ja hyvän näköistä pullaa, joka varmasti maistuu kananpoikakatraallekin ja mm. marjoja lisäämällä, niistä saakin vielä paljon terveellisempiä 🙂

  2. Kyllä maistuis mullekin:) Kyllä tuo kuva ”suosilmän äärellä” on sitten henkeä salpaavan kaunis.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *