Kaurainen omena-rahkapiirakka on ihanan raikas, rapsakka ja makea! Superkaurainen pohja tekee piirakasta täydellisen. Mainio resepti löytyi Iltalehden sivuilta. Muokkasin hieman ohjetta. Jätin muruseoksen pinnalta pois ja maustoin rahkan appelsiinikuorijauheella ja vaniljajauheella. Nostalginen omena-rahkapiirakka toimii takuuvarmasti syksyllä makeana palana kahvin kanssa.
Kaurainen omena-rahkapiirakka
pohja: 100 g huoneenlämpöistä voita 1 dl sokeria 1 dl vehnäjauhoja 2 ½ dl kaurahiutaleita ½ dl kauraleseitä ½ tl leivinjauhetta ripaus suolaa
1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. 2. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. 3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne voi rasva-seokseen. Nypi tasaikseksi taikinaksi. 4. Voitele vuoka ja ripottele pintaan kauralesettä. Painele taikina vuoan pohjalle. 5. Sekoita rahka, ranskankerma, kananmuna, sokeri ja appelsiinikuorijauhe. Levitä seos taikinan päälle. 6. Leikkaa omenat viipaleiksi ja nostele ne rahkaseoksen päälle. Ripottele lopuksi pintaan kaneli-sokeria. 7. Paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Kukkakaalicarbonara Kukkakaali taipuu myös carbonaraan, kuten niin moneen muuhunkin ruokalajiin. Paahtaminen tekee tunnetusti hyvää kukkakaalille ja carbonaraan kukkakaali kulkee myös ensin uunin kautta. Paahteiset pallerot upotetaan viimeisenä pasta-annokseen.
Kukkakaalicarbonara
Kukkakaalicarbonaran idea löytyi kirjastosta lainaamastani Salla Korpelan K niinkuin kaali- ruokakirjasta, joka on loistava opus kaaliruokien ystävälle. Kirjassa on monta mielenkiintoista kukkakaalireseptejä, muun muassa kukkakaaliceviche, -korma, -purilaiset -kermakastike tai vaikka kiinalaiset seesamikukkakaalit. Eikä kirja tietenkään unohda keräkaalia, varhaiskaalia, parsakaalia, lehtikaalia, kiinankaalia ja kyssäkaalia. Kaalireseptejä on yhteensä yli 60. Tämän kirjan tahtoisin ihan omakseni!
Kukkakaalicarbonara
Kukkakaalicarbonara on maukas kasvisversio perinteisestä carbonarasta. Hieman toteutin sen omaan tapaani eli alla oleva resepti ei aivan vastaa kirjan ohjetta. Hyödynsin myös kukkakaalin lehdet, jotka paistoin pannulla voissa & öljyssä sekä maustoin suolalla, mustapippurilla, chilillä, valkosipulijauheella ja sitruunanmehulla. Ne olivat ihanan rapsakoita!
Kukkakaalicarbonara (2-3 annosta)
1-2 pientä kukkakaalia 2-3 rkl rypsiöljyä ½ tl valkosipulijauhetta ½ tl chiliä suolaa ja pippuria
200 g keitettyä pastaa 1 valkosipulinkynsi kuorittuna ja hienonnettuna 1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja suikaloituna 1 dl kuohukermaa 1 kananmuna 1 dl parmesaaniraastetta suolaa ja mustapippuria
Valmistus:
1. Huuhtele kukkakaali ja poista kukkakaalista kova kanta ja pilko pieniksi kukinnoiksi. Levitä kukkakaalit leivinpaperilla vuoratulle pellille ja sekoita mausteet sekä öljy joukkoon. Paahda kukkakaaleja 200 uunissa noin 20 minuuttia, kunnes kukkakaalit ovat kypsiä. 2. Yhdistä kulhossa muna, kerma, parmesaaniraaste, suola ja mustapippuri. 3. Kaada isolle pannulle tilkka öljyä ja kuullota ensin valkosipulia. Lisää sitten pasta ja aurinkokuivatut tomaatit. Sekoita joukkoon kerma-munaseos. 4. Lisää viimeisenä joukkoon paahdetut kukkakaalin kukinnot.
Helsingin Kauppatorilla käynnistyivät eilen perinteiset Stadin Silakkamarkkinat, joka on yksi kaupungin vanhimmista perinnetapahtumista. Ne ovat olleet myös minulle monivuotinen perinne, vaikka aikoinaan ostin markkinoilta silakkasäilykkeitä lähinnä miehelleni. Tänä päivänä olen oppinut maistelemaan ja pitämään silakasta laajemmin, viimeisempänä myös maustesilakasta!
Tänä vuonna Silakkamarkkinoilla pääsee nauttimaan Siisti silakka Pop up ravintolassa herkullisen silakkamenuun, jossa silakka on jokaisen annoksen päätähti – lukuunottamatta mustikkaista jälkiruokaa. Menu on raikas ja moderni makumatka maailman ympäri, annokset ovat virkistävän erilaisia!
Ensimmäisenä lähdettiin liikkeelle Krouvin silakasta, jossa on Tage Gustafssonin maustesilakkaa (maustekalasarjan voittaja), kananmunaa, kapriksia, sipulia ja pähkinävoi-vinegrettea. Se oli mukavan suolainen alkupala ja vaikka en ole ollut maustesilakan suurkuluttaja, niin tämä maistui kyllä minullekin!
Krouvin silakka
Seuraavaksi eteen tuotiin espanjalainen klassikko Boquerones, leivän kanssa tarjottava antipastotyyppinen raikas pikkusuolainen ja nyt tietenkin silakasta valmistettuna. Valkosipulilla, sitruunalla ja oliiviöljyllä marinoitu silakka oli herkkua oliivien kera. Boquerones on aina ollut minun makuuni ja tykkäsin myös tästä.
Silakka boquerenos
Makumatka jatkui Venäjälle ja saimme maistaa silakka blinitempuraa, jossa silakka oli friteerattuna tattarihapanjuuritaikinan sisällä, seurana savustettua aiolia, tilliöljyä, pikkelöityä kurkkua ja fenkolia. Annoksessa oli hienosti savuisuutta, raikkautta ja rapeutta. Blinitempura taisi olla pöytäseurueemme suosikkiannos.
Silakka blinitempura
Ennen kotimaata oli vuoro vielä rantautua Brittein saarille nauttimaan tietenkin fish & chips, joka sekin tarjoiltiin varsin modernissa asussa. Annosta täydensivät hernepyree ja gripiche kastike, tartarimainen kastike. Tämä annos maistuisi varmasti myös lapsille.
Fish & chips
Merellinen makumatka päättyi Suomeen ja jälkiruokana oli ihanaa mustikkakukkoa eli rättänää vaniljajäätelön kera. Toki aikaisemmat annokset olivat valmistettu suomalaisesta silakasta eli kyllä se Suomi myös koko matkan mukana kulki.
Mustikkakukko eli rättänä
Silakkamenusta sai nauttia meren äärellä, koska markkinoiden ajaksi autot on siirretty parkkipaikalta syrjään ja paikalla on paviljonki. Ruokailun lomassa ei voinut olla taas pohtimatta, koska autojen aikakausi tällä paikalla päättyy ja tilalle tulisi jotain järkevämpää, kuten vaikka ravintola. Onneksi merellinen ruokailuelämys on siinä kuitenkin nyt lauantaihin asti mahdollista kokea!
Siisti silakka -ravintolassa on myös tarjolla klassikkoannoksia pienempään nälkään. Menuun lisäksi listalta löytyy myös silakkakeittoa, saaristolaisleipiä smörrebröd tyyppisesti, skagenröraa, gubbröraa ja savusilakkaleipiä. Tarkemmat tiedot, hinnat ja aukioloajat löydät ravintolan sivuilta.
Kotiinlähtiessä satoi, joten kipaisin vain nopeasti Jörres Fiskin paatille ja nappasin kotiin tuomisiksi purkillisen chili- ja sitruunasilakkaa. Chili-silakka tuli kolmanneksi Silakka-yllätyssarjassa. Menen paremmalla säällä pyörähtämään markkinoilla vielä uudestaan. Entäs sinä? Ehkä törmätään siellä!
Jörres Fisk
Lämmin kiitos kutsusta ja upeasta lounaasta Stadin Silakkamarkkinat!
