Uljaan karjatilan tilamaito tuli viime viikolla Laajasalon ruokapiirin tilausvalikoimaan. Tilamaitoa kutsutaan myös aidoksi maidoksi, tinkimaidoksi eli raakamaidoksi. Aito maito sopii nimeksi täydellisesti, koska maitoon ei ole lisätty mitään, eikä siitä ole myös poistettu mitään.
Etenkin meidän lapset rakastavat tilamaidon kermaista ja hieman makeaa makua. Tytär totesikin maistaessaan ensimmäistä lasillista, että tämä ei ole mitään litkua, vaan oikeaa maitoa! Olisiko vahva mieltymys tilamaitoon siirtynyt verenperintönä, kun isä on lapsuudessa saanut mummolassa nauttia aitoa maitoa kaikki kesät ja lomat.
Maitoa nauttiessa syntyi hauska sarjakuva. Tinkimaito on tyttäreni mukaan selvästi myös kissojen herkkua.
Tilamaito on pakattu upeannäköiseen ja kätevään 3 litran hanapakkaukseen. Meillä tilamaidosta tehtiin myös pannaria, josta kirjoitin Saaremme blogiin. Ensi viikolla ajattelin tehdä tilamaidosta smoothieita, kaakaota ja ehkä myös pannacottaa..
Viime syksynä ilmassa oli suurta lehtikaalihuumaa, joka huumasi minutkin. Harvasen viikko tilasin lehtikaalia ruokapiirimme kautta Stadin puutarhurilta Herttoniemestä. Lehtikaali taipuu moneen. Kokkasin siitä muun muassa smoothieta, sipsejä, pizzaa, piirakkaa, pastaa ja kastikkeita. Niin monenmoista, että pieni stoppi oli syksyn jälkeen paikallaan.
Tosin juuri, kun olin päättänyt ottaa vähän etäisyyttä lehtikaaliin, ruokapiirimme sai mukavan ja vastustamattoman lehtikaalitalkookutsun Stadin puutarhurilta. Eikä siitä ole edes kovin pitkä aika, noin kolme kuukautta. Olimme keräämässä lehtikaalia 1.joulukuuta Herttoniemen pelloilla. Olihan se vähän erikoista – jouluvalmisteluiden lomassa ollaan sadonkorjuussa!
Lehtikaalin maku vain paranee, kun pakkanen on päässyt sitä vähän puraisemaan. Silloin siihen tulee pieni makea vivahdus. Lehtikaali kestää kylmää erittäin hyvin, ja sitä voisi kerätä lumen altakin. Me saimme onneksi poimia sitä kuitenkin silloin, kun maa oli vielä paljas.
Lehtikaalitalkoissa joulukuussa
Kiitos Stadin puutarhurin, Jan Liesahon, meidänkin perheemme mukaan lähti viisi kassillista lehtikaalia. Poika sanoikin illalla lehtikaalisipsejä maistellessaan, että olipa kerta kaikkiaan reilu ja herkullinen talkoopalkka katoksen nostamisesta paikoilleen!
Suurin osa talkookaaleista meni pakastimeen. Lehtikaalin säilöminen onnistuu helposti pakastamalla tai kuivaamalla. Nyt satoa on ollut mukava ottaa taas pakkasesta. Eilen kokeilin lehtikaalikeittoa Glorian ruoka & viini lehden ohjeen mukaan, jota hieman muokkasin sen mukaan mitä kaapista löytyi.
Herkullisessa keitossa oli keväistä tunnelmaa. Lehtikaalin maku on pähkinäinen, ei yhtään kaalimainen. Keitto olisi voinut olla koostumukseltaan hieman paksumpaa, mutta kun sinne lisäsi Paavolan kotijuustolan yrttituorejuustoa ja italialaista parmesaania, niin leivän kera keitosta sai kelpo lounaan. Bonuksena: keitto valmistuu 15 minuutissa!
Sopankeittäjä saattaa tarvita joskus muutaman apulaisen! 🙂
Lehtikaalikeitto
1 keltasipuli 1 l pakastettua lehtikaalia 2 rkl voita tai rypsiöljyä 1 l kasvislientä ( käytin Renee Voltairen lantbuljongia, noin 1 rkl / 1 litra) 4 rkl vehnäjauhoja 2 dl ruokakermaa 1 1/2 rkl aniksensiemeniä 1 rkl kuivattua meiramia ( tuoretta voi laittaa enemmän) 1/2 suolaa Lisäksi parmesaania ja tuoreyrttijuustoa ( välttämättä, ei tarvitse molempia)
Kuori ja hienonna sipuli.
Kuullota sipulisilppu hetki rasvassa. Lisää lehtikaalisuikaleet, sekoita seosta hetki käännellen.
Lisää kasvisliemi kattilaan ja kuivattu meirami. Kiehauta ja anna porista muutama minuutti.
Sekoita vehnäjauhot hyvin kermaan. Lisää tasainen kerma-jauhoseos ohuena nauhana keittoon koko ajan sekoittaen. Keitä viitisen minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella melko sileäksi.
Paahda aniksensiemeniä kuivassa pannussa, kunnes ne alkavat tuoksua. Lisää siemenet keittoon ja tarvittaessa ripaus suolaa.
Raasta tai höylää annoksen päälle parmesaania ja lisää joukkoon tuoreyrttijuustoa. Tarjoa keiton kanssa maalaisleipää.
Stroganovin suosio on tässä talossa vankkumaton. Etenkin lapsillemme tämä ruoka maistuu takuuvarmasti. Ruoka onkin kärkisijoilla lasten lempiruokien listalla. Oli sitten arki tai juhla, teen stroganovin naudanlihasta. Joskus harvoin pikaisempi versio syntyy makkarasta. Ihan maistuvaa on sekin, mutta jos lapsilta kysytään, niin lihaa sen olla pitää!
Stroganov on kotoisin Venäjältä, joten tämän herkullisen ruoan äärellä voi vaikka muistella juuri päättyneiden Sotshin talviolympialaisten upeita urheiluhetkiä. Stroganov
500 g naudan paistisuikaleita 1 sipuli 3 rkl voita ja tilkka rypsiöljyä 2 rkl vehnäjauhoja paprikajauhetta 5 dl vettä suolaa 1 laakerinlehti 1 prk tomaattisosetta 1 prk smetanaa suolakurkkuja
Kuori ja silppua sipuli. Ruskista paistisuikaleet voissa. Lisää sipuli ja paista sipulisilppu pehmeäksi. Mausta suolalla ja paprikajauheella sekä tomaattipyreellä. Sekoita.
Ripottele pinnalle vehnäjauhot ja sekoita.
Lisää kuuma vesi ja laakerinlehti lihasuikaleiden ja sipuleiden joukkoon.
Hauduta miedolla lämmöllä 45 -60 minuuttia. Sekoita joukkoon kuutioitu suolakurkku ja smetana. Kuumenna.
Tarjoa pottumuusin tai keitettyjen perunoiden kera.
