Pari ylijäämä perunaa jääkaapissa… Mitähän tekisi? Yksi mainio vaihtoehto on tehdä tähdeperunoista Tortilla de patatas eli espanjalainen perunamunakas, joka sopii niin lounaaksi kuin tapaspalaksi. Tein hieman tulisen version, koska chili sopii siihen tosi kivasti. Samoin myös valkosipuli. Lisäksi ripautin taas mausteeksi savupaprikaa.
Serranokinkun siivut antavat mukavan makoisan lisän munakkaaseen. Päälle voi myös lisäksi silputa yrttejä.
Yksinkertaista ja hyvää!
Tortilla de patatas & serranoa
oliiviöljyä 4 kananmunaa 4 rkl maitoa 2-3 valmiiksi keitettyä perunaa 4 pientä valkosipulinkynttä ½ punainen chili (1 tl savustettua paprikajauhetta) 1 rkl sitruunan mehua suolaa ja mustapippuria 4-5 siivua serranokinkkua
Riko kananmunat kulhoon, lisää maito, suolaa ja pippuria. Sekoita kevyesti munien rakenne rikki.
Kuori valkosipuli ja hienonna se sekä chili. Pilko peruna paloiksi.
Kaada pannulle oliiviöljyä. Kuumenna ja lisää valkosipulinkynnet ja chili. Kuullota hetki ja lisää perunanpalat. Jatka kuullottamista muutama minuutti, että perunat vähän saavat väriä. Mausta.
Kaada munakasmassa päälle ja jatka paistamista miedolla lämmöllä, niin kauan kunnes munakas on hyytynyt.
Puristä päälle vähän sitruunan mehua ja lisää kinkkusiivut päälle.
Lontoon lomalla ei kokkailtu, vaan nautimme kaupungin mahtavasta ravintolatarjonnasta. Lontoosta löytyy lukemattoman paljon hyviä ravintoloita. Ihan kaikkialla ruoka ei ollut huippuhyvää, mutta kerron reissumme parhaimmat palat.
Yksi uusi suosikkimme oli meksikolainen ruokaravintola Wahaca. Wahaca-ravintoloita on useita Lontoossa. Me kävimme Waterloon Wahacassa, se oli lähellä asuntoamme. Wahacassa on iloinen meininki ja se oli täynnä ihmisiä arki-iltanakin. Ruoka on fressiä ja herkullista. Ihastuimme etenkin tacoihin ja tostadoihin ja maistelimme niistä melkein kaikkia, joita listalta löytyi. Lapset söivät kana– ja lihatäytteiset burritokset. Nekin vaikuttivat hyviltä.
Kahvin kera tuli pieni tulinen yllätys. Suklaan päällä olevasta pääkallokuviosta olisi pitänyt arvata, että siitä löytyy potkua. Minua ei olisi pieni tulisuus haitannut, mutta annoin tietämättä oman suklaani tyttärelleni, joka ei ole tulisten makujen ystävä… Auts! Wahacassa muistetaan asiakasta myös laskun maksun yhteydessä pienellä chilisiemenpakkauksella. Omat chilit sitten kotona itämään.
Union Jack
Toinen ilahduttava ruokailukokemus oli Covent Gardenin kauppahallissa. Sieltä löytyy Jamie Oliverin ja Chris Biancon Union Jack niminen ravintola, joka tarjoaa brittiläistä ruokaa modernilla otteella. Rapucocktailini oli erittäin hyvä. Pääruoan possuannosta saattelivat mukavasti savoyn kaali, varsiselleri ja omena. Lämmin karpalo-hasselpähkinäbrownie kermapallon (clotted cream) kera päätti aterian miellyttävästi. Vähän tuhdimpaa ruokaa, mutta niin hyvää! Tämän ravintolan brittiruokaa menen syömään toisenkin kerran, jos pääsen taas joskus Lontooseen. Listalta löytyy monet brittiklassikot. Sekä myös englantilaisia viinejä!
Prawn cocktail, Morecambe bay shrimp & Marie Rose sauceHampshire roast pork bellyWarm cranberry & hazelnut chocolate brownie & clotted cream
Yhtenä aamupäivänä seikkailimme Borough Marketilla. Sieltä löytyy mainio burgeripaikka nimeltään Whiskey Ginger. Suosittelen lämpimästi, jos matkalla iskee burgerin himo. Jälkkäriostoksille menimme läheiseen herkkukojuun ostamaan taivaallisia macaroneja. Borough Market on hyvän ruoan ystävän paratiisi. Lapset eivät siellä jaksa tuntikausia hengata, mutta aikuisessa seurassa herkkujen ja juomien äärellä menisi vaikka koko päivä.
Kävimme myös vanhassa tutussa Wagamamassa, josta saa ihan hyviä nuudeliruokia. Sekin on ketju ja ravintoloita on Lontoossa useita. Heikoin esitys oli tällä kertaa Luonnonhistoriallisen museon (Natural History Museum) ravintolassa, jonka pizzat olivat aivan liian paksuja ja lötköjä, eikä minun Nizzan salaattikaan kovin kummoinen ollut. Yhtenä iltana haimme Mark & Spenceriltä salaatteja mukaan iltapalaksi. Siellä on kivan monipuolinen salaattitarjonta valmiissa pakkauksissa.
Paljon siis hyvää! Lontoo on aina yhtä virkistävä niin ruoan kuin muiden elämysten suhteen. Monta matkaa on tullut sinne jo tehtyä, mutta koskaan siihen ei tunnu kyllästyvän.
P.S. Tällä matkalla bongasimme myös karhuherra Paddingtoneja. Ylhäällä olevassa kuvassa Paddington on Borough Marketin edustalla. Karhu-patsaita löytyy eri asuissa 50 kappaletta eri puolilta kaupunkia. Ne ovat hurmaavia! Me näimme 13 karhuherrapatsasta. Lapset olivat innokkaita poseeraaamaan karhuherran vieressä. Joten monta hauskaa kuvaa jäi muistoksi. Joulukuussa karhupatsaat jatkavat matkaa johonkin toiseen kaupunkiin, joten Lontoossa tästä ilosta ei enää kauan ehdi nauttia.
Kananpojat lomailivat neljä päivää ja kolme yötä Lontoossa. Ensimmäistä kertaa otimme majoituksen Airbnb:n kautta. Hotellien hinnat ovat perhemajoitukseen aika tyyriitä ja kolmen lapsen kanssa kaipaa enemmän tilaa kuin pienen huoneen verran.
Eikä majoittuminen matkalla toisen kotiin ole lainkaan hullumpi vaihtoehto. Vuokra-asunnossa pääsee asumaan kodinomaisessa tunnelmassa kuten paikalliset ihmiset. Meidän asunto oli kerrostalossa neljännessä kerroksessa Waterloossa. Talossa ei ollut hissiä ja rappukäytävää, joten ylös oli matkaa 64 porrasta ja portaat nousivat ylös hauskasti ulkokautta.
Asunnon sijainti oli hyvä. Lensimme Norwegianilla Gatwickin kentälle, josta oli puolen tunnin junamatka Blackfriasin asemalle. Siitä oli noin 15 minuutin kävelymatka asunnolle. Saavuimme aamupäivästä, joten oli mukavaa, kun laukut sai viedä suoraan asunnolle. Ranskalaisperhe teki lähtöä meidän tullessa. Siivooja kävi sillä aikaa, kun olimme kaupungilla.
Tiskausmaisemat
Asunto oli persoonallinen, valoisa, siisti ja tilava: kolme makuuhuonetta, olkkari ja keittiö. Viihtyisyyttä olisi lisännyt muutama selkänojallinen tuoli tai sohva. Onneksi ei ollut kokolattiamattoja, vaan rustiikkiset puulattiat. Kirjahyllyssä oli maalauksia ja soittimia. Soittimilla sai soittaa. Asunnossa oli myös pieni ripaus suomalaisuutta: muun muassa Marimekon astioita ja kankaita.
Vanhoissa englantilaistaloissa seinät ja ikkunat ovat vähän kuin pahvia, joten asumisen äänet kuuluvat hyvin läpi. Ensimmäisenä yönä kuului jonkun pariskunnan riitely klo 4 aikaan yöllä, mutta muuten talossa oli öisin hiljaista. Talo oli sen verran sivussa pääkadusta, joten liikenteen melu ei kuulunut. Silloin tällöin kuuluivat hälytysajoneuvojen sireenit tai lentokoneiden äänet, mutta me nukuimme hyvin.
Makuuhuone
Asunnossa olisi ollut mahdollista kokkailla ja Borough Marketin ruokataivaskin on lähellä, vain 15 minuutin kävelymatkan päässä. Olimme päivisin kuitenkin niin paljon liikenteessä, että ruoanlaitolle ei jäänyt aikaa. Söimme kämpillä vain aamiaisen ja iltapalan. Läheltä löytyi pari hyvää ruokakauppaa: Sainsbury`s ja Marks & Spencer. Niistä ostimme pienet ruokaostoksemme.
Pieni miinus oli, että suihkusta tuli lämmintä vettä varsin olemattomalla paineella. Peseytyminen vaatikin pientä kekseliäisyyttä, koska emme kaivanneet kylmää suihkua. Ratkaisimme ongelman hakemalla vettä vadilla keittiön hanasta, josta kuumaa vettä tuli hyvin. Hei, vähän suomalaista mökkisaunavati meininkiä Lontooseenkin!
Kaiken kaikkiaan hauska uusi kokemus majoittua. Näin meidän perhe voisi matkustaa toisenkin kerran. Seuraavaksi kirjoittelen blogin teeman mukaisesti pientä ruokaraporttia Lontoosta, mutta uudesta kokemuksesta innostuneena tällä kertaa mennään pääaiheen vierestä.
