Suppilovahvero-poro-palsternakkapiirakka

Suppilovahveropiirakka
Suppilovahvero-poro-palsternakkaropiirakka

Viime syksynä ihastuin palsternakan ja suppilovahveroiden yhdistelmään. Palsternakka on todella monikäyttöinen, vaikka se usein mielletään vain liemijuurekseksi. Minä pidän sen aromaattisuudesta ja tykkään kokeilla sitä erilaisissa ruoissa. Sitähän voisi käyttää myös makeissa leivonnaisissa.

Tämän syksyn suppispiirakassa on myös kylmäsavuporoa ja raastoin joukkoon yhtä suosikkijuustoani eli cheddaria. Palsternakan leikkasin niin ohuiksi viipaleiksi kuin mahdollista. Sen voisi myös raastaa täytteeseen, mutta tykkään, kun se erottuu kunnolla piirakkasta.

Pala suppilovahveropiirakkaa
Pala suppilovahvero-poro-palsternakkaropiirakkaa

No näin kauan (päivän…) maltoin taas pysyä erossa sienikokkailuista, mutta sesonki on lyhyt, joten nyt otetetaan ilo irti – kohta voi olla myöhäistä.

Viikonloppusuunnitelmia? Kyllä, sienimetsään kiitos. Entä sinä?

Suppilovahvero-poro-palsternakkapiirakka

Piirakkapohja:
3 ½ dl sämpyläjauhoja
125 g kylmää voita
ripaus suolaa
4 rkl kylmää vettä

Täyte:
paistamiseen öljyä ja voita
1 sipuli
250 g palsternakkaa
300 g tuoreita suppilovahveroita
80 g poron kylmäsavupaistia
suolaa ja mustapippuria
2 munaa
2 dl kermaa
1 tl timjamia
50 g cheddar-juustoa raastettuna

Valmistus:

Nypi jauhot, suola ja voi murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkon kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti taikinaksi. Älä vaivaa.

Puhdista sienet ja revi isoimmat sormin hieman pienemmäksi. Hienonna sipuli ja leikkaa palsternakka mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Suikaloi kylmäsavuporoleikkeet.

Laita pannulle vähän voita ja öljyä. Paista ensin sipulia, lisää perään palsternakkasiivut ja jatka paistamista viitisen minuutia. Lisää suppilovahverot ja jatka paistamista sen aikaa, että sienistä haihtuu neste. Lisää vielä kylmösavuporo. Mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla.

Sekoita kulhossa muna, maito ja raastettu cheddar.

Levitä jauhotetuin käsin taikina voideltuun piirakkavuokaan. Lisää päälle sieni-palsternakka-poropaistos. Kaada lopuksi päälle muna-maito-juustoseos.

Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Koristele halutessasi tuoreella persiljalla.

Wokissa: Naudanlihaa ja kasviksia

Naudanlihawokki
Naudanlihawokki

Wokki on mukavan helppotekoista arkiruokaa. Aluksi on toki pientä kasvisten pilkkomista, mutta se työ kannattaa tehdä. Kevyesti wokatut tuoreet kasvikset ovat ihastuttavan rapsakoita. En koskaan käytä wokissa pakastevihanneksia, koska ne jäävät lötköiksi.

Tällä kertaa wokissa oli myös naudanlihaa. Osa perheestä jo kaipaili liharuokia. Viime aikoina olen ollut hurahtunut kai liiankin kanssa sieni- ja kaaliherkkuihin.

Olihan se ihan hauskaa laittaa välillä wokkipannu höyryävän kuumaksi ja tehdä pieni matka aasialaiseen makumaailmaan.

Naudanliha-kasviswokki

600-700 g naudanlihaa ( käytin sisäpäistia)
rypsiöljyä paistamiseen
3 rkl soijakastiketta
suolaa ja mustapippuria myllystä
2 valkosipulinkynttä
4 cm inkivääriä
250 g munanuudelia
1 punainen chili
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
75 g mungpavun ituja ( puoli rasiaa)
3 kevätsipulia
3 rkl osterikastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
seesamiöljyä
tuoretta korianteria silputtuna

Leikkaa liha ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja hienonna valkosipuli ja inkivääri. Laita lihat kulhoon ja lisää päälle soijakastike, suola, mustapippuri, valkosipuli ja inkivääri. Sekoita mausteet lihasuikaleiden kanssa hyvin. Anna marinoitua vähintään puolisen tuntia.

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan kypsiksi, mutta jätä napakoiksi.

Poista paprikoista kanta ja siemenet. Leikkaa paprikat ja kevätsipuli pitkiksi (noin 4-5 cm)viipaleiksi. Poista chilistä siemenet ja kanta, leikkaa pieneksi paloiksi.

Sekoita pienessä kulhossa riisiviinietikka ja osterikastike.

Kuumenna wokkipannu. Kaada pannulle öljyä ja wokkaa lihasuikaleita muutama minuutti kerrallaan kahdessa osassa. Siirrä lihat kulhoon odottamaan.

Kaada pannuun taas öljyä. Wokkaa ensin hetki chiliä, laita seuraavaksi kevätsipulin valkoiset osat ja jatka wokkausta muutama minuutti. Lisää paprikat ja jatka taas muutama minuutti. Lisää seuraavaksi lihat, kevätsipulin vihreät osat ja lihat. Kääntele hetki ja lisää vielä idut ja riisiviinietikka ja osterikastike.

Ripottele päälle pari kourallista tuoretta korianteria ja valuta päälle pari ruokalusikallista seesamikastiketta.

Tarjoa heti.

Suppilovahverobruschetta

Suppilovahverobruschetta
Suppilovahverobruschetta

Sienestyskauden viimeisimpiä, mutta monien sienestäjien mielestä kaikkein odotetuimpia herkkuja ovat suppilovahverot. Minäkin olin jo odotellut kauden alkua. Viikonloppuna lähdin metsään lasten kanssa. Ja voi sitä riemua. Siellä ne kantarellin suloiset sukulaiset taas olivat nousseet pintaan.

Meidän perheessä tehdään usein sienibruschettaa, kun palataan kotiin metsästä. Tänä syksynä on syöty aika monta tattibruschettaa, mutta nyt on suppilovahveroherkkujen vuoro.

Suppilovahverobruschetat

voita (paistamiseen)
kolme kourallista suppilovahveroita
1 salottisipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tomaatti
loraus sherryä tai valkoviiniä
suolaa ja pippuria
1-2 tl kuivattua persiljaa

2 viipaletta maalaisleipää

Leivän päälle:
rucolaa ja parmesanjuustoa

Puhdista sienet ja revi isoimmat sormin hieman pienemmäksi. Hienonna sipuli ja valkosipuli pieneksi. Kuutioi tomaatti, kun olet poistanut siitä siemenet.

Paista miedolla lämmöllä voissa sipuleita. Lisää pannulle sienet. Paistele hetki ja lisää sitten tomaattikuutiot, sherry tai valkoviini ja anna nesteen imeytyä. Mausta kuivatulla persiljalla, suolalla ja rouhitulla mustapippurille.

Paahda leipiä pannulla ja leikkaa ne puoliksi. Jaa sieniseos leiville. Koristele rucolalla ja parmesanjuustolla.

Lisätietoa suppilovahverosta:

Suppilovahveroita
Suppilovahveroita

Suppilovahvero on helppo tunnistaa. Se on nimensä mukaisesti muodoltaan torvimainen, pienehkö sieni. Lakki on ruskea ja sen pitkä, ontto ja ohuehko jalka on väriltään keltainen. Lakin alapinnassa on kellertävän-harmaat helttamaiset, pitkäjohteiset poimut.

Suppilovahveroa kasvaa Etelä- ja Keski-Suomessa yleensä sammaleisissa kuusi- tai havumetsissä. Sienen haastava puoli on, että sitä on alkuun vaikea erottaa maasta. Suppilovahverot kasvavat sammaleisessa maastossa, jonne ne hyvin sulautuvat. Ensimmäisen suppilovahverohavainnon jälkeen niitä huomaakin olevan tusinoittain ympärillään ja poimimisen riemua riittää pitkäksi aikaa.

Suppilovahverot voi säilöä kuivaamalla tai pakastamalla. Kuivatessa niiden herkullinen maku tiivistyy entisestään. Ohutmaltoisina sieninä ne ovat melko nopeita kuivattavaksi. Pakastaessa sienten ravintoarvot säilyvät hyvin, mutta maku voi jonkun mielestä olla silloin hieman vetinen. Suppilovahvero sisältää paljon D-vitamiinia, joten sen käyttö on myös terveydelle hyväksi talviaikaan.

Lisätieto-osion lähde: Arktiset aromit ry